Tim Urban
56,458,185 views • 14:03

Ollessani yliopistossa pääaineeni oli valtiotieteet, mikä tarkoittaa, että kirjotin paljon tutkielmia. Kun normaali oppilas kirjoittaa tutkielman, hän saattaa jakaa työn jotenkin näin. Joten, tiedäthän —

Pääset alkuun jokseenkin hitaasti, mutta saat tarpeeksi tehtyä ensimmäisenä viikkona jotta raskaampina päivinä myöhemmin, kaikki tulee hoidetuksi, hommat pysyvät hanskassa.

Ja haluasin tehdä sen noin. Se olisi suunnitelmani. Minulla olisi kaikki valmiina, mutta sitten tutkielman aika tulisi käsille, ja sitten tekisin jotenkin näin.

Ja niin tapahtuisi joka ainoassa tutkielmassa.

Mutta sitten tuli 90 sivuisen lopputyöni vuoro, tutkielman, johon on tarkoitus käyttää vuosi. Tiesin, että tuollaiseen tutkielmaan normaali menetelmäni ei ollut vaihtoehto. Se oli liian suuri projekti. Joten suunnittelin kaiken, ja päätin, että minun pitää tehdä se jokseenkin näin. Näin koko vuosi tulisi menemään. Joten aloitin kevyesti, työskentelisin kovasti keskimmäisinä kuukasina, sitten lopulta pistäisin ylimmän vaihteen silmään vähän kuin pienet portaat. Kuinka vaikeaa voisi olla kävellä näitä portaita? Ei lainkaan, eikö niin?

Mutta sitten kävi tosi hauskasti. Ensimmäiset kuukaudet? Tulivat ja menivät, enkä oikein saanut tehtyä mitään. Joten meilläpä oli upea uudistettu suunnitelma.

Ja sitten —

Mutta sitten nuo välikuukaudet lipuivat ohi, enkä oikeastaan kirjoittanu sanaakaan, Joten täällä olimme. Sitten kaksi kuukautta muuttui yhdeksi, joka muuttui kahdeksi viikoksi. Ja eräänä päivänä heräsin kolme päivää määräaikaan, enkä ollut kirjoittanut sanaakaan; joten tein ainoan asian minkä pystyin: Kirjoitin 90 sivua 72 tunnissa, vetäen en vain yhtä vaan kaksi yötä putkeen — ihmisten ei kuulu olla hereillä kahta yötä putkeen — juoksin kampuksen läpi, hyppäsin hidastettuna, ja sain työni sisään määräaikana.

Luulin että se oli kaiken loppu. Mutta viikko myöhemmin minulle soitettiin koulustani. He sanoivat, "Oletko Tim Urban?" Vastasin, "Kyllä." He sanoivat, "Meidän pitää puhua lopputyöstäsi." Vastasin, "OK." ja he sanoivat, "Se on yksi parhaista mitä olemme nähneet."

Niin ei oikeasti käynyt.

Se oli erittäin, erittäin huono lopputyö.

Halusin vain nauttia siitä hetkestä, kun te kaikki ajattelitte, "Tämä kaveri on ihmeellinen!"

Ei, ei, se oli hyvin, hyvin huono. Kuitenkin, tänään olen kirjailija-bloggaaja -kaveri. Kirjoitan blogia "Wait But Why." Ja muutama vuosi sitten päätin kirjoittaa viivyttelystä. Käytökseni on aina hämmentänyt ympärilläni olevia epäviivyttelijöitä, ja halusin selittää maailman epäviivyttelijöille, mitä viivyttelijöiden päässä tapahtuu, ja miksi olemme kuten olemme. Minulla oli hypoteesi: viivyttelijöiden aivot ovat itse asiassa erilaiset kuin muiden ihmisten aivot. Tätä testatakseni löysin MRI laboratorion, joka antoi minun skannata omat aivoni ja todistetun epäviivyttelijän aivot, jotta voisin verrata niitä. Toin ne tänään tänne näyttääkseni ne teille. Haluan että katsotte tarkkaan, että huomaatteko eron. Tiedän että jos ette ole kouluttautunut ammattilainen, se ei ole niin ilmeistä, mutta vilkaiskaa kuitenkin. Tässä on epäviivyttelijän aivot.

No... Tässä on minun aivoni.

Aivoissa on tietty ero. Kummassakin aivossa on Järkevä Päätöstentekijä, mutta viivyttelijän aivoissa on myös Välittömän Mielihyvän Apina. No, mitä tämä tarkoittaa viivyttelijälle? Se tarkoittaa, että kaikki on hyvin, kunnes tämä tapahtuu.

[Nyt on täydellinen hetki tehdä vähän töitä.] [Ähäkutti!]

Niinpä Järkevä Päätöksentekijä tekee järkevän päätöksen tehdä jotain tuottavaa, mutta Apina ei tykkää tästä suunnitelmasta, joten hän tarttuu ruoriin, ja hän sanoo, "Itseasiassa, luetaanpa koko Wikipedia sivu Nancy Kerrigan/Tonya Harding skandaalista, koska muistin juuri, että se on tapahtunut.

Sitten —

Sitten menemme jääkaapille, Nähdäksemme onko siellä mitään uutta kuin 10 minuuttia sitten. Sen jälkeen menemme youtuben videopyörteeseen, joka alkaa videoista, joissa Richard Feynman puhuu magneeteista ja päättyy paljon, paljon myöhemmin siihen, kun katsomme haastatteluita Justin Bieberin äidistä.

"Kaikki tämä tulee kestämään tovin, joten aikataulussamme ei oikeastaan ole ollenkaan tilaa työlle tänään. Sori!"

No, mitäs tässä tapahtuu? Välittömän Mielihyvän Apina ei vaikuta tyypiltä, jonka haluaisit päästää ohjaamaan. Hän elää täysin nykyhetkessä. Hän ei muista menneitä, ei omaa tietoa tulevaisuudesta, ja hän välittää vain kahdesta asiasta: helppoudesta ja hauskuudesta.

No, eläinkunnassa, tämä ihan toimii. Jos olet koira ja haluat käyttää koko päiväsi tehden vain helppoja ja hauskoja juttuja, olet verraton menestys!

Ja Apinalle ihmiset ovat vain yksi eläinlaji lisää. Sinun pitää olla hyvin levännyt, hyvin syönyt ja monistua seuraavaan sukupolveen, mikä heimoaikoina saattoi toimia ihan hyvin. Mutta, jos et ole huomannut, emme elä enää heimoajassa. Elämme kehittyneessä kulttuurissa, ja Apina ei tiedä, mikä se sellainen on. Minkä vuoksi meillä on toinen kaveri aivoissamme, Järkevä Päätöksentekijä, joka antaa meille kyvyn tehdä asioita, joita muut eläimet eivät tee. Voimme visualisoida tulevaisuuden. Näemme kokonaiskuvan. Teemme pitkän tähtäimen suunnitelmia. Ja hän haluaa ottaa kaiken tämän huomioon. Ja hän haluaa meidän tekevän mitä vain, mikä käy järkeen tehdä juuri nyt. No, joskus käy järkeen tehdä asioita, jotka ovat helppoja ja hauskoja, kuten syödä päivällistä tai mennä nukkumaan tai nauttia ansaitusta rentoutumisesta. Sen takia on tämä päällekkäisyys. Joskus he ovat samaa mieltä. Mutta toisinaan, käy paljon enemmän järkeen tehdä jotain paljon vaikeampaa ja vähemmän nautinnollista, kokonaiskuvan vuoksi. Ja sen takia meillä on tämä ristiriita. Ja viivyttelijälle tuo ristiriita usein päättyy tietyllä tavalla joka kerta, jättäen hänet käyttämään paljon aikaa tällä oranssilla alueella, helppo ja hauska paikka, joka on täysin ulkona Järkeenkäypä-ympyrästä. Kutsun sitä Pimeäksi Leikkikentäksi.

Pimeä Leikkikenttä on alue, jonka kaikki te viivyttelijät tunnette oikein hyvin. Siellä vapaa-ajan asiat tapahtuvat aikoina, jolloin vapaa-ajan asioiden ei kuuluisi tapahtua. Hauskuus, jota koet Pimeällä Leikkikentällä, ei itseasiassa ole hauskaa, sillä sitä ei ole ansaittu, ja ilma on paksuna syyllisyydestä, pelosta, ahdistuksesta, itse-inhosta — kaikista noista hyvistä viivyttelijän tunteista. Ja kysymys onkin, tässä tilanteessa, jossa Apina on ruorissa, kuinka viivyttelijä mitenkään saa itsensä tälle siniselle alueelle? Vähemmän mukava paikka, mutta jossa kaikki tärkeä tapahtuu.

Paljastuukin, että viivyttelijällä on suojelusenkeli, joku, joka koittaa koko ajan katsoa hänen peräänsä hänen synkimpinä hetkinään — eräs, nimeltään Paniikkihirviö.

No, Paniikkihirviö on enimmän osan ajasta horroksessa, mutta hän yllättäen herääkin heti kun jokin aikaraja lähestyy tai kun julkisen nolaamisen vaara ilmestyy, urakatastrofi tai jokin muu pelottava seuraamus. Ja mikä tärkeintä, hän on ainoa asia mitä Apina pelkää. No, hän on tullut erittäin oleelliseksi elämässäni aivan hiljattain, sillä TED:n ihmiset ottivat yhteyttä noin puoli vuotta sitten ja kutsuivat minut TED Keskusteluun.

No, tietenkin vastasin kyllä. On aina ollut unelmani puhua joskus TED:ssä . [Puhuin kerran TED:ssä.]

Mutta kaiken tämän jännityksen keskellä Järkevä Päätöksentekijä näytti saaneen jotain muuta mieleensä. Hän sanoi, "Olemmeko aivan selvillä siitä, mihin juuri suostuimme?" Ymmärrämmekö, mitä tulee tapahtumaan eräänä päivän tulevaisuudessa? Meidän pitää nyt istua alas ja työskennellä nyt." Ja Apina sanoi, "Olen samaa mieltä, mutta jospa avataan Google Earth ja mennään katsomaan Intiaan jotain 60 metriä maan pinnasta, ja noustaan ylös kaksi ja puoli tuntia kunnes pääsemme koko maan yläpuolelle, jotta saamme paremman tunteen Intiasta."

Joten sitäpä teimme koko tuon päivän.

Ja kuusi kuukautta muuttui neljäksi, joka muuttui kahdeksi, sitten yhdeksi, TED:n väki päätti julkistaa puhujat. Avasin nettisivun, siellä oli minun naamani tuijottamassa minua silmiin. Ja arvatkaapa kuka heräsi?

Paniikkihirviö alkoi menettää järkeään, ja muutamaa sekuntia myöhemmin koko järjestelmä on kaaoksessa.

Ja Apina — muistakaa, hän pelkää Paniikkihirviötä — pam! Hän on puussa! Ja lopulta, lopulta, Järkevä Päätkösentekijä sai tarttua ruoriin ja sain aloittaa työni Keskustelua varten.

No, Paniikkihirviö selittää kaikenlaista hullua viivyttelijöiden käytöksessä, miten joku minunlaiseni voi käyttää kaksi viikkoa kykenemättä kirjoittamaan ensimmäistä virkettä paperille, ja sitten ihmeellisesti löytää käsittämätön työmotivaation valvoa koko yö ja kirjoittaa kahdeksan sivua. Ja tämä koko tilanne kolmen hahmonsa kera — tämä on viivyttelijän järjestelmä. Se ei ole kaunis, mutta lopulta se toimii. Tästä päätin kirjoittaa blogiini muutama vuosi sitten.

Ja kun lopulta kirjoitin, vastakaiku oli ihmeellinen. Tuhansia sähköposteja alkoi saapua ympäri maailmaa kaikenlaisilta erilaisista ihmisiltä jotka tekevät kaikenlaisia juttuja. Nämä ihmiset olivat hoitajia, pankkiireja, maalareita, insinöörejä ja monia, monia tohtoriopiskelijoita.

Ja he kaikki kirjoittivat sanoen saman asian: "Minulla on myös tämä ongelma." Mutta mikä vaikutti minuun oli kontrasti viestien sävyissä ja näiden viestien raskaus. Nämä ihmiset kirjoittivat voimakkaan turhautuneina siitä. miten viivyttely on aiheuttanut heidän elämissään, siitä, mitä tämä Apina on heille tehnyt. Ja mietin tätä, kunnes sanoin, jos viivyttelyjärjestelmä toimii, mitä on oikein meneillään? Miksi kaikki nämä ihmiset ovat niin pimeässä paikassa?

Paljastui, että on olemassa kahdenlaista viivyttelyä. Kaikki, mistä puhuin tänään, esimerkit, joita annoin, niillä kaikilla on aikaraja. Ja kun on olemassa aikaraja, Viivyttelyn vaikutukset on eristetty lyhyellä aikavälillä sillä Paniikkihirviö puuttuu asiaan. Mutta on olemassa toisenlaista viivyttelyä, joka tapahtuu tilanteissa, joissa ei ole aikarajaa. Joten jos haluat uran, jossa olet itse-alkaja — jotain taiteisiin liittyvää, jotain yrittäjämäistä — Noille asioille ei ole olemassa aloitusaikarajoja, sillä mitään ei tapahdu, ei ennen kuin olet mennyt ja tehnyt raskaan työn saadaksesi alkuvauhdin asioille. On myös olemassa kaikenlaisia tärkeitä asioita urasi ulkopuolella, joilla ei ole mitään aikarajoja, kuten perheesi näkeminen, tai kuntoilu ja terveydestäsi huolehtiminen, parisuhteesi työstäminen tai ulospääsy suhteesta, joka ei toimi.

Jos viivyttelijän ainoa mekanismi näiden raskaiden asioiden tekemiseen on Paniikkihirviö, tämä on ongelma, sillä kaikissa näissä aikarajattomissa tilanteissa Paniikkihirviö ei tule paikalle. Mikään ei herätä häntä, joten viivyttelyn vaikutukset eivät ole enää eristetyt; ne vain yltävät ulospäin ikuisuuteen. Ja tämä pitkän aikavälin viivyttely, joka on paljon näkymättömämpi ja vähemmän keskusteltu kuin hauskempi, lyhyen aikavälin aikataluun perustuva viivyttely. Se kärsitään yleensä hiljaa ja yksityisesti. Ja se voi olla lähde valtavalle määrälle pitkän aikavälin epäonnea ja katumusta. Ja mietin, että tämän takia nämä ihmiset lähettivät sähköpostia, ja sen takia he ovat niin synkässä paikassa. Se ei johdu siitä että he pänttäisivät johonkin projektiin. Vaan siitä, että pitkän aikavälin viivyttely on tehnyt heistä katsojia, toisinaan oman elämänsä. Turhautuminen ei johdu siitä, että he eivät saavuta unelmiaan; vaan siitä, että he eivät pysty edes jahtaamaan niitä.

Joten kun luin näitä sähköposteja sain pikku oivalluksen — en usko, että epäviivyttelijöitä on olemassa. Juuri niin — uskon, että kaikki te olette viivyttelijöitä. No kaikki te että välttämättä ole sekamelska, kuten osa meistä,

ja jotkut teistä ovat saanet terveellisiä parisuhteita aikamääreineen, mutta muistakaa: Apinan ovelin temppu on aikatauluttomuus.

Haluan näyttää teille viimeisen asian. Kutsun tätä Elämäkalenteriksi. Eli yksi laatikko joka viikolle 90-vuotta kestävään elämään. Ei ole turhan montaa laatikkoa, erityisesti kun me olemme jo käyttäneet noista monta. Joten uskon, että kaikkien meidän pitää katsoa tarkkaan tätä kalenteria. Meidän pitää ajatella missä me oikeastaan viivyttelemme, sillä kaikki meistä viivyttelevät jossain asiassa elämässään. Meidän pitää pysyä perillä Välittömän Mielihyvän Apinasta. Se on meille kaikille työ. Ja koska tässä ei ole monia laatikoita, sen työn pitäisi todennäköisesti alkaa tänään.

No, ei välttämättä tänään, mutta ...

Tiedättehän. Tässä lähiaikoina.

Kiitos.