Return to the talk Return to talk

Transcript

Select language

Translated by Katja Heikkiläinen
Reviewed by Laura Kohta

0:11 Tänään haluan puhua rahasta ja onnellisuudesta, kahdesta asiasta, joita monet meistä miettivät paljonkin, ja joko yrittävät tavoitella niitä tai saada niitä lisää. Monet meistä myös ovat samaa mieltä siitä, niin kuin useat uskonnot ja itseapuoppaat kertovat, että rahalla ei saa onnea. Tänään haluan kuitenkin esittää, että se on väärin. (Naurua) Olen bisneskoulussa, joten niin me toimimme. Se on siis väärin, mutta itse asiassa voikin olla ettei rahaa vain käytetä oikein. Joten tavanomaisen kuluttamisen sijaan rahaa voisi käyttää eri tavalla niin, että sillä olisi vaikutusta. Ennen kuin kerron teille kuinka käyttää rahansa onnen saavuttamiseksi, ajatellaanpa niitä tavanomaisia käyttötapoja. Niitä, jotka eivät tee meistä onnellisia. Teimme pienen kokeen. CNN julkaisi jokin aika sitten kiinnostavan artikkelin siitä, mitä tapahtuu lottovoittajille. Kävi ilmi, että ihmiset luulevat lottovoiton tekevän heidän elämästään mahtavaa. Tämä artikkeli kertoo, kuinka heidän elämänsä menivät pilalle. Lottovoittajat siis ensiksikin tuhlaavat kaikki rahansa ja velkaantuvat, ja toiseksi, kaikki heidän ystävänsä ja puolituttunsa alkavat kinuta heiltä rahaa. Tämä itse asiassa tuhoaa heidän sosiaaliset suhteensa. Heillä on siis enemmän velkaa ja huonompia ystävyyssuhteita kuin ennen lottovoittoaan. Mielenkiintoista tässä artikkelissa oli se, että lukijat alkoivat kommentoida sitä. Sen sijaan että he olisivat keskustelleet siitä, kuinka artikkeli sai heidät tajuamaan, ettei raha tuo onnea, kaikki aloittivat kirjoituksensa "Jos minä voittaisin lotossa, niin..." ja sitten kuvittelemalla, mitä tekisivät. Tässä kaksi kiinnostavaa esimerkkiä. Eräs henkilö kirjoitti: "Kun voitan, aion ostaa itselleni vuoren ja pienen talon sen laella." (Naurua) Toinen kirjoitti: "Täyttäisin ison kylpyammeen rahalla, ja asettuisin sinne poltellen samalla paksua sikaria ja siemaillen shampanjaa." Tämä pahenee vielä: "Ja sitten otattaisin itsestäni kuvan ja siitä kymmeniä kopioita. Jos joku kerjäisi minulta rahaa tai yrittäisi hyötyä minusta, hän saisi yhden kuvan eikä muuta." (Naurua) Monet kommentit olivat juuri tämän kaltaisia, joissa rahan saaminen teki ihmisistä itse asiassa epäsosiaalisia. Kerroin teille, että se pilaa ihmisten elämän ja heidän ystävänsä alkavat käydä hermoille. Raha tekee meistä usein myös hyvin itsekkäitä ja teemme asioita vain omaksi hyödyksemme. Ehkä syy siihen, miksi raha ei tuo onnea onkin se, että käytämme sitä vääriin asioihin, etenkin aina vain itseemme. Pohdimmekin, mitä tapahtuisi, jos saisimme ihmiset käyttämään rahojaan toisten hyväksi. Jos he olisivat epäsosiaalisuuden sijaan prososiaalisia rahankäytössään? Tuumasimme, että kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Jotkut ihmiset voivat siis tavalliseen tapaan käyttää rahaa itseensä, mutta toisten on annettava se pois. Mitataan henkilöiden onnellisuus ja katsotaan, tulevatko he onnellisemmiksi. Ensin teimme niin, että eräänä aamuna Vancouverissa lähdimme yliopistokampukselle University of British Columbiassa. Siellä kysyimme ihmisiltä: "Haluatko osallistua kokeeseen?" Ja he vastasivat: "Kyllä." Kysyimme heiltä kuinka onnellisia he olivat, ja annoimme sitten heille kirjekuoren. Yhdessä kirjekuoressa oli kehotus: "Käytä tämä raha itseesi iltaviiteen mennessä." Lisäksi annoimme esimerkkejä mahdollisista käyttökohteista. Toiset koehenkilöt saivat paperin jossa sanottiin: "Käytä tämä raha jonkun toisen hyväksi iltaviiteen mennessä." Kirjekuoressa oli myös rahaa. Muuntelimme annettua summaa. Jotkut saivat ohjelapun ja viisi dollaria. Jotkut saivat ohjeet ja 20 dollaria. Sitten päästimme heidät jatkamaan päiväänsä, tekemään mitä ikinä halusivatkaan. Selvitimme mitä he olivat tehneet ja sen, että he olivat tosiaan käyttäneet rahat ohjeiden mukaisesti. Soitimme heille illalla ja kysyimme: "Mihin käytit rahat ja kuinka onnelliseksi tunnet itsesi nyt?" Mihin rahaa käytettiin? Koska kyseessä oli joukko opiskelijoita, itselle käytetty raha kului esimerkiksi korvakoruihin ja meikkeihin. Eräs nainen kertoi ostaneensa pehmolelun siskontytölleen. Ihmiset antoivat rahaa kodittomille. Starbucks vaikutti paljon käyttökohteisiin. (Naurua) Ilmeisesti opiskelijalle annettu viisi dollaria näyttää hänestä kahvikupilliselta, ja hän juoksee lähimpään Starbucksiin tuhlaamaan sen mahdollisimman nopeasti. Mutta jotkut ostivat kahvin itselleen, kuten tavallisesti, ja osa kertoi ostaneensa kahvin jollekulle toiselle. Eli sama ostos kohdistui joko itseen tai johonkuhun muuhun. Mitä sitten saimme selville kun soitimme heille päivän päätteeksi? Ihmiset, jotka käyttivät rahan jonkun muun hyväksi olivat onnellisempia. Niihin, jotka käyttivät rahan itseensä, sillä ei ollut mitään vaikutusta. Se ei tehnyt heitä onnettomammiksi, mutta ei vaikuttanut muutoinkaan juuri mitenkään. Toinen asia jonka huomasimme oli, että rahan määrällä ei ollut juurikaan merkitystä. Luultiin, että 20 dollaria olisi parempi kuin viisi. Mutta tosiasiassa rahasummalla ei ollut väliä. Merkitsevää oli se, että se käytettiin jonkun toisen hyväksi itsen sijaan. Huomaamme tämän uudestaan ja uudestaan kun annamme ihmisille rahaa käytettäväksi toisten hyväksi. Tietysti, nyt ovat kyseessä kanadalaiset opiskelijat -- joukko, joka ei ole maailmanlaajuisesti edustava. He ovat melko varakkaita ja kykeneviä ja niin edelleen. Joten halusimme tietää toimiiko teoriamme kaikkialla maailmassa vai ainoastaan rikkaissa maissa. Joten itse asiassa lähdimme Ugandaan ja teimme samantyyppisen kokeen. Kuvitelkaa siis että sen lisäksi, että kysyimme Kanadassa "Koska käytit viimeksi rahaa itseesi tai muihin ihmisiin? Kuvaile tilanne. Kuinka onnelliseksi tulit?" Ugandassa kysyimme "Koska viimeksi käytit rahaa itseesi tai muihin ihmisiin? Kuvaile sitä." Ja sitten kysyimme jälleen, kuinka onnellisia he olivat. Huomaamme melko uskomattoman seikan, se, mitä teet rahoillasi on yleisinhimillistä mutta rahan käytössä on kuitenkin myös todellisia kulttuurisia eroavaisuuksia. Siispä esimerkiksi eräs ugandalainen mies sanoi "Soitin tytölle, jota halusin rakastaa." He menivät treffeille, ja mies kertoi, ettei ollut "ansainnut" tyttöä ennen kuin nyt. Tässä taas kanadalainen mies. Samantyyppinen tilanne. "Vein tyttöystäväni päivälliselle. Menimme elokuviin, lähdimme ajoissa, ja sitten menimme hänen huoneeseensa..." kakulle - vain kakkupalaselle. Yleisinhimillistä -- käytät siis rahojasi muiden hyväksi, olet mukava heille. Ehkä sinulla on jokin taka-ajatus, ehkä ei. Mutta sitten huomaamme erityisiä eroavaisuuksia. Katsotaanpa näitä kahta. Tässä on kanadalainen nainen. Sanoimme hänelle "Kerro, koska viimeksi käytit rahaa jonkun toisen hyväksi." Hän vastasi: "Ostin lahjan äidilleni. Ajoin ostoskeskukseen, ostin lahjan ja annoin sen äidilleni." Täysin mukava teko. On hyvä antaa lahjoja ihmisille, jotka tuntee. Verrataanpa sitä tähän ugandalaiseen naiseen. "Olin kävelemässä kun tapasin vanhan ystäväni, jonka poika sairasti malariaa. Heillä ei ollut rahaa, he menivät klinikalle ja annoin rahani heille." Tämä ei muuten ole 10 000 dollaria, vaan paikallista valuuttaa. Eli kyseessä on itse asiassa melko pieni rahasumma. Mutta aivan erilainen lähtökohta. Tässä on kyseessä todellinen lääkinnällinen tarve, kirjaimellisesti hengen pelastava lahjoitus. Edellä sen sijaan puolihuolimaton lahja äidille. Huomaamme kuitenkin jälleen että tapa, jolla käytät rahasi muiden hyväksi ei ole läheskään niin tärkeää kuin se, että kohteena ovat muut ihmiset, ja että se tekee sinut onnelliseksi, mikä on todellakin hyvin tärkeää. Ei siis tarvitse tehdä ihmeellisiä asioita rahallaan tullakseen onnelliseksi. Voit tehdä pieniä, arkipäiväisiä asioita ja silti hyötyä siitä. Nämä olivat vain kaksi maata. Halusimme laajentaa tutkimusta ja tarkastella kaikki maita jotta saatoimme selvittää rahan ja onnellisuuden välisen suhteen. Saimme tiedot Gallup Organizationilta, joka on tuttu viimeaikaisista poliittisista kyselytutkimuksista. He kysyiväyt ihmisiltä: "Oletko viime aikoina lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen?" ja "Kuinka onnellinen olet elämääsi yleisesti ottaen?" Voimme nahdä millainen näiden kahden asian välinen suhde on. Korreloivatko ne positiivisesti? Rahan lahjoittaminen tekee onnelliseksi. Vai onko niillä negatiivinen korrelaatio? Tässä kartassa vihreä merkitsee positiivista korrelaatiota ja punainen negatiivista. Ja kuten huomaatte, maailman on hurjan vihreä. Siis lähes jokaisessa maailman maassa josta saimme tutkimustiedot, hyväntekeväisyyteen rahaa antaneet ihmiset ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät lahjoittaneet hyväntekeväisyyteen. Tiedän, että katsotte keskellä olevaa punaista maata. Olisin nuija jos en kertoisi mikä se on, mutta se on itse asiassa Keski-Afrikan tasavalta. Voitte kehitellä selityksiä. Ehkä tilanne on toisin siellä syystä tai toisesta. Sen alapuolella oikealla on toisaalta Ruanda, joka on uskomattoman vihreä. Siispä lähes kaikkialla minne katsomme huomaamme, että rahan lahjoittaminen tekee onnellisemmaksi kuin sen pitäminen itsellään. Entä sitten työelämässä, jossa vietämme kaiken sen ajan jolloin emme ole tuttujen ihmisten kanssa. Päätimme soluttautua joihinkin yrityksiin ja tehdä samanlaisen kokeen. Tässä on myyntitiimejä Belgiasta. He työskentelevät tiimeissä; myyvät lääkäreille ja koettavat saada nämä ostamaan tiettyjä lääkkeitä. Voimme siis tarkastella kuinka hyvin he myyvät tiimin jäseninä. Joissakin tiimeissä annoimme tiimin jäsenille rahaa itseensä käytettäväksi ja sanoimme "Käytä se itseesi aivan kuten haluat." Aivan kuten teimme kanadalaisille opiskelijoille. Toisissa tiimeissä sen sijaan sanoimme "Tässä on 15 euroa. Käyttäkää se jonkun toisen tiimin jäsenen hyväksi tällä viikolla. Ostakaa jokin lahja ja antakaa se hänelle." Meillä on siis tiimejä, joissa raha käytetään itseen ja näitä prososiaalisia tiimejä joille annamme rahaa tehdäksemme tiimeistä vähän parempia. Tässä on tällainen hullunkurinen piñata koska yksi tiimi yhdisti varansa ja osti piñatan, ja he kokoontuivat rikkomaan sitä ja karamellit levisivät sen sisältä ja sensellaista. Hyvin hupsu, pieni asia tehdä, mutta miettikääpä millainen ero sellaisiin tiimeihin nähden jotkä eivät tehneet niin. Sellaiset, jotka saivat 15 euroa ja laittoivat sen taskuunsa, ehkä ostaakseen itselleen kahvin, ja tiimit, joilla oli tällainen prososiaalinen kokemus, jossa kaikki osallistuivat voidakseen ostaa jotain ja tehdäkseen yhdessä. Huomaammekin, että prososiaaliset tiimit myyvät enemmän kuin tiimit joissa raha käytettiin vain omaksi hyväksi. Toinen tapa ajatella asiaa on että jokainen 15 euroa, joka annetaan ihmisille heitä itseään varten menee heidän taskuunsa eivätkä he tee mitään erilaista kuin aikaisemminkaan. Se ei tuota rahaa. Itse asiassa siinä menettää rahaa, koska se ei motivoi heitä parempiin suorituksiin. Mutta kun heille annetaan 15 euroa käytettäväksi toisten tiimin jäsenten hyväksi he suoriutuvat niin paljon paremmin tiimeissään, että siitä itse asiassa koituu merkittävää voittoa tällaiselle investoinnille. Ymmärrän kyllä että varmaan ajattelette, että tämä kaikki on ihan hienoa, mutta on olemassa todella tärkeä asiayhteys jossa tuon ei voi kuvitella toimivan. Ja jos hän ei nyt todista sen toimivan myös siellä, en usko mitään, mitä hän sanoo. Tiedän, että ajattelette kaikki polttopallojoukkueita. (Naurua) Tässä kohtasimme paljon kritiikkiä, kun meidän piti todistaa se myös polttopallojoukkueilla, tai muuten kaikki olisi typerää. Joten etsimme polttopallojoukkueita käsiimme ja soluttauduimme niihin. Ja teimme kuten aiemminkin. Joissakin joukkueissa annoimme jäsenille rahaa itseensä käytettäväksi. Toisissa joukkueissa annoimme rahaa joukkuekavereiden hyväksi käytettäväksi. Joukkueissa, joissa raha käytettiin itseen voittoprosentti on pysynyt samana kuin aiemminkin. Joukkueet, joille annettiin rahaa käytettäväksi muihin muuttuivat aivan toisiksi joukkueiksi, ja itse asiassa ne hallitsevat sarjaa kokeilun loppuun mennessä. Kaikkissa näissä erilaisissa konteksteissa -- henkilökohtaisessa elämässä, työelämässä, jopa hassussa sisäpelissä -- huomaamme, että rahan käyttäminen toisten ihmisten hyväksi on itsen kannalta hyödyllisempää kuin sen käyttäminen itseensä. Joten voin vain todeta, että en usko, että rahalla voi ostaa onnea ellei sitä käytä oikein. Se ei tarkoita sitä että pitäisi ostaa jokin tietty tuote toisen sijaan keinona tulla onnelliseksi. Se tarkoittaa itse asiassa että pitäisi lakata ajattelemasta, mitä tuotteita ostaisi itselleen ja sen sijaan yrittää käyttää sitä muihin ihmisiin. Onneksi meillä on tarjota teille siihen tilaisuus. DonorsChoose.org on voittoa tavoittelematon järjestö lähinnä vähävaraisten koulujen opettajille. He ilmoittavat projekteista sanomalla vaikkapa "Haluan opettaa Huckleberry Finnin luokalleni, mutta meillä ei ole kirjoja", tai "Haluan mikroskoopin voidakseni opettaa oppilailleni luonnontiedettä eikä meillä ole mikroskooppia." Me voimme ostaa sen heille. Opettaja kirjoittaa sinulle kiitoskirjeen. Oppilaat kirjoittavat sinulle kiitoskirjeen. Joskus he lähettävät sinulle kuvia itsestään käyttämässä mikroskooppia. Se on erityislaatuista. Menkää nettisivulle ja aloittakaa prosessi, jossa ajattelette jälleen vähemmän "Kuinka voin käyttää rahaa itseeni?" ja enemmän "Jos minulla on viisi tai 15 dollaria, mitä voisin tehdä sillä toisten ihmisten hyväksi?" Koska viime kädessä toimimalla niin hyödytät itseäsi paljon enemmän. Kiitos. (Aplodeja)