Yang Lan: Sukupolvi, joka uudistaa Kiinan

Iltana ennen lähtöäni Skotlantiin minut kutsuttiin Shanghaihin juontamaan "China's Got Talent" -show'n finaali, jota tuli katsomaan 80 000 hengen live-yleisö. Arvatkaa, kuka oli tapahtumassa vierailevana esiintyjänä? Susan Boyle. Kerroin hänelle, että olin menossa Skotlantiin seuraavana päivänä. Hän lauloi kauniisti ja onnistui jopa sanomaan muutaman sanan kiinaksi: 送你葱 Ei siis "hei" eikä "kiitos", ei mitään niin tavallista. Se tarkoittaa "ilmaista vihersipulia". Miksi hän sanoin niin? Koska se oli repliikki "Kiinan Susan Boylelta", viisikymppiseltä naiselta, vihanneskauppiaalta Shanghaista, joka rakastaa länsimaalaisen oopperan laulamista, mutta ei osaa yhtään englantia, ranskaa tai italiaa. Niinpä hän korvasi laulunsanat kiinankielisillä vihannesten nimillä. (Naurua) Ja Nessun Dorma -kappaleen viimeinen lause, jonka hän lauloi stadionilla, oli "ilmaista vihersipulia". Joten kun Susan Boyle sanoi sen, 80 000 hengen yleisö lauloi mukana. Se oli hulvatonta.

Luulisin, että sekä Susan Boyle että tämä vihanneskauppias Shanghaista kuuluivat "toiseuteen". Heidän olisi vähiten olettanut menestyvän tässä viihteeksi kutsutussa bisneksessä, mutta silti heidän rohkeutensa ja lahjakkuutensa auttoivat heitä lyömään läpi. Ja show ja esiintymislava antoivat heille näyttämön, jolla toteuttaa unelmansa. No, erilaisena oleminen ei ole kovin vaikeaa. Me olemme kaikki erilaisia eri näkökulmista katsottuna. Mutta minusta erilaisuus on hyvä asia, sillä erilaiset ihmiset edustavat eri näkökulmia. He voivat saada mahdollisuuden vaikuttaa asioihin.

Minun sukupolveni on ollut onnekas saadessaan todistaa ja osallistua Kiinan historialliseen muodonmuutokseen, joka on muuttanut niin monia asioita viimeisten 20-30 vuoden aikana. Muistan, että vuonna 1990, kun valmistuin yliopistosta, hain töihin myyntiosastolle Pekingin ensimmäiseen viiden tähden hotelliin, Great Wall Sheratoniin -- se on yhä olemassa. Kun hotellin japanilainen manageri oli kuulustellut minua puoli tuntia hän lopulta sanoi: "No niin, neiti Yang, onko sinulla mitään kysyttävää minulta?" Keräsin rohkeuteni ja arvokkuuteni ja sanoin: "Kyllä. Voisitko kertoa, mitä te oikein myytte?" Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä viiden tähden hotellin myyntiosasto teki. Se oli ensimmäinen kerta, kun astuin viiden tähden hotelliin.

Samoihin aikoihin kävin koe-esiintymisissä -- ensimmäisissä Kiinan kansallisen television järjestämissä avoimissa koe-esiintymisissä -- tuhansien muiden opiskelijatyttöjen kanssa. Tuottaja kertoi meille etsivänsä suloista, viatonta ja kaunista, tuoretta kasvoa. Joten kun oli minun vuoroni, nousin ylös ja sanoin: "Miksi TV:ssä esiintyvien naisten täytyy aina olla kauniita, suloisia ja viattomia ja avustavassa roolissa? Miksei heillä saa olla omia ajatuksia ja omaa ääntä?" Luulin loukanneeni heitä, mutta itse asiassa he olivat vaikuttuneita sanoistani. Ja niinpä pääsin kilpailun toiselle kierrokselle, ja sitten kolmannelle ja neljännelle. Seitsemän kierroksen jälkeen olin viimeinen jäljelläoleva ehdokas. Olin siis päässyt kansalliseen, parhaan katseluajan TV-show'hun. Ja uskokaa tai älkää, se oli ensimmäinen ohjelma kiinalaisessa televisiossa, jossa juontajat saivat puhua vapaasti mielensä mukaan ilman esihyväksyttyä käsikirjoitusta. (Aplodeja) Viikottainen yleisöni siihen aikaan oli 200-300 miljoonaa ihmistä.

Muutaman vuoden päästä päätin lähteä Yhdysvaltoihin Columbia Universityyn opiskelemaan jatkotutkintoa ja perustin sittemmin oman mediayritykseni, mikä oli ennenkuulumatonta sinä aikana, kun aloittelin uraani. Ihmiset siis tekevät kaikenlaisia asioita. Olen haastatellut aikanani yli tuhatta ihmistä. Ja joskus nuoret ihmiset tulevat luokseni ja sanovat: "Lan, olet muuttanut elämäni." Ja minä olen ylpeä siitä. Mutta me olemme olleet hyvin onnekkaita saadessamme todistaa koko maan muodonmuutosta. Olin paikalla, kun Peking haki olympialaisten isännyyttä. Olin edustamassa Shanghain maailmannäyttelyä. Näin Kiinan syleilevän maailmaa ja päinvastoin. Mutta joskus mietin mitä nykypäivän nuorelle sukupolvelle kuuluu. Kuinka erilainen se on ja miten se tulee vaikuttamaan Kiinan tulevaisuuden muovautumiseen tai koko maailman muuttumiseen.

Niinpä haluankin puhua tänään nuorista sosiaalisen median kautta. Ensinnäkin, keitä he ovat? Miltä he näyttävät? Tässä on tyttö nimeltä Guo Meimei -- 20-vuotias ja kaunis. Hän esitteli kalliita laukkujaan, vaatteitaan ja autoaan mikroblogissaan, joka on kiinalainen versio Twitteristä. Hän väitti olevansa Punaisen Ristin toimitusjohtaja kauppakamarilla. Hän ei ymmärtänyt astuneensa kipeälle alueelle, ja herätti kansallisen kysymystulvan, melkeinpä kohun, Punaisen Ristin uskottavuutta vastaan. Kiista yltyi niin kiihkeäksi, että Punainen Risti järjesti avoimen lehdistötilaisuuden selvittääkseen asian, ja sen tutkiminen on yhä kesken.

Tällä hetkellä tiedämme, että hän oli keksinyt tittelin itse, luultavasti siksi, että on ylpeä, kun hänet yhdistetään hyväntekeväisyysjärjestöön. Kaikki ne kalliit tavarat olivat lahjoja, jotka hän sai poikaystävältään, joka oli ennen lautakuntajäsen Punaisen Ristin alajaostossa kauppakamarilla. Asiaa on hyvin monimutkaista selittää. Joka tapauksessa kansa ei hyväksy selityksiä. Asia kuohuu yhä. Se on esimerkki yleisestä epäluottamuksesta hallitusta tai hallituksen tukemia instituutioita kohtaan, sillä ne olivat ennen hyvin suljettuja. Se näytti meille myös sosiaalisen media voiman ja vaikutuksen mikroblogien kautta.

Mikroblogibuumi alkoi vuonna 2010, jolloin kävijöiden määrä kaksinkertaistui ja aika, jonka ihmiset viettivät sivustolla kolminkertaistui. Sina.comissa, merkittävässä uutisportaalissa, yksin on yli 140 miljoonaa mikrobloggaajaa. Tencentissä taas 200 miljoonaa. Kaikkein suosituin bloggaaja -- se en ole minä -- on elokuvatähti, jolla on yli 9,5 miljoonaa seuraajaa tai fania. Noin 80 prosenttia näistä mikrobloggaajista on nuoria ihmisiä, alle 30-vuotiaita. Ja koska, kuten tiedätte, perinteinen media on yhä vahvasti hallituksen kontrolloima, sosiaalinen media tarjoaa väylän päästää vähän höyryjä ulos. Mutta koska nuorilla ei ole paljon tällaisia väyliä, se höyry, joka tämän väylän kautta purkautuu, on joskus erittäin vahva ja voimakas, jopa väkivaltainen.

Mikrobloggaamisen kautta pystymme ymmärtämään kiinalaisia nuoria entistä paremmin. Miten he siis eroavat muista? Ensinnäkin, suurin osa heistä syntyi 80- ja 90-luvuilla yhden lapsen politiikan aikana. Ja valikoivan abortoimisen seurauksena, perheiden suosiessa poikia, meillä on nyt 30 miljoonaa enemmän nuoria miehiä kuin naisia. Se saattaa mahdollisen uhan yhteiskunnalle, mutta kuka tietää; me elämme globalisoituneessa maailmassa, joten he voivat etsiä tyttöystäviä muista maista. Useimmilla heistä on kohtalaisen hyvä koulutus. Lukutaidottomien ihmisten osuus tässä sukupolvessa on alle yhden prosentin. Kaupungeissa 80 prosenttia nuorista menee korkeakouluun. Mutta heillä on kohdattavaan ikääntyvä Kiina, jossa yli 65-vuotiaiden osuus lisääntyy tänä vuonna reilulla seitsemällä prosentilla ja noin 15 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Ja kuten tiedätte, perinteisiimme kuuluu se, että nuoremmat sukupolvet huolehtivat vanhemmista taloudellisesti ja hoitavat näitä, kun nämä sairastuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten parien täytyy huolehtia neljästä vanhemmasta, joiden keskimääräinen eliniänodote on 73 vuotta.

Itsensä elättäminen ei siis ole kovin helppoa nuorille ihmisille. Korkeakoulusta valmistuneista ei ole pulaa. Urbaaneilla alueilla korkeakoulusta valmistuneiden aloituspalkka on 400 dollaria kuussa, kun taas keskimääräinen vuokra on yli 500 dollaria. Mitä he sitten tekevät? Heidän täytyy jakaa asunto -- ahtautua erittäin rajattuun tilaan säästääkseen rahaa ja he kutsuvat itseään "muurahaiskeoksi". Ja ne, jotka ovat valmiita menemään naimisiin ja ostamaan asunnon, ovat tajunneet, että heidän täytyy työskennellä 30 tai 40 vuotta, ennen kuin heillä on varaa ostaa ensimmäinen oma asuntonsa. Amerikassa saman määrän ansaitsemiseen menisi vain viitisen vuotta, mutta Kiinassa siihen kuluu 30 tai 40 vuotta kiinteistöhintojen noustessa pilviin.

200 miljoonasta siirtotyöläisistä 60 prosenttia on nuoria. He päätyvät tavallaan loukkuun kaupunkien ja maaseudun välille. Useimmat heistä eivät halua mennä takaisin maaseudulle, mutta he eivät tunne kuuluvansa mihinkään. He työskentelevät pitempiä päiviä kuin muut ja heillä on pienemmät tulot ja huonompi sosiaaliturva. Ja he ovat haavoittuvaisempia työnmenetykselle, inflaatiolle, tiukentuville pankkilainoille, renminbin kurssin nousulle tai valmistamiensa tuotteiden vähentyneelle kysynnälle Euroopassa ja Amerikassa. Viime vuonna tapahtui järkyttävä tapaus eteläkiinalaisessa alkuperäisessä laitevalmistamossa: 13 teini-ikäistä tai parikymppistä nuorta työntekijää teki itsemurhan yksi toisensa jälkeen niin kuin tarttuvan taudin seurauksena. Silti he kaikki kuolivat erilaisten henkilökohtaisen syiden takia. Mutta tämä tapaus herätti valtavaa paheksuntaa yhteiskunnassa siirtotyöläisten fyysistä ja henkistä eristystä kohtaan.

Ne, jotka palaavat takaisin maaseudulle, ovat hyvin tervetulleita paikallisten keskuudessa niiden tietojen, taitojen ja verkostojen vuoksi, jotka he ovat oppineet kaupungeissa ja Internetin avulla. He pystyvät luomaan uusia työpaikkoja, kehittämään paikallista maataloutta ja luomaan uutta bisnestä vähemmän kehittyneillä markkinoilla. Niinpä muutaman viime vuoden aikana rannikkoalueet ovat alkaneet kärsiä työvoimapulasta.

Nämä kaaviot näyttävät asioiden yleisen sosiaalisen taustan. Ensimmäisenä on Engelin kerroin, joka selittää, että päivittäisten välttämättömyystarvikkeiden hinnan prosenttiosuus on pudonnut viimeisen vuosikymmenen ajan perheiden tuloihin nähden noin 37 prosenttiin. Mutta toisaalta kahden viime vuoden aikana se on noussut 39 prosenttiin, mikä on merkki elinkustannuksien noususta. Ginin kerroin taas on jo mennyt yli vaarallisen 0,4:n rajan. Se on nyt 0,5, mikä on pahempi kuin Amerikassa -- ja se osoittaa meille tulojen epäsuhtaisuuden. Näette siis, että koko tämä yhteiskunta on turhautunut liikkuvuutensa menettämisestä. Katkeruus ja jopa kauna rikkaita ja vaikutusvaltaisia kohtaan on levinnyt laajalle. Näinollen korruptiosyytökset tai salaiset kaupat auktoriteettien ja bisnesten välillä nostattavat yhteiskunnallisen protestin tai jopa levottomuuksia.

Niinpä pystymme mikroblogien kuumimpien aiheiden kautta näkemään, mistä nuoret ihmiset välittävät eniten. Yhteiskunnallinen oikeus ja hallituksen vastuullisuus ovat ensimmäisinä heidän vaatimuksissaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana valtava kaupungistuminen ja kehitys ovat tuoneet mukanaan paljon uutisointia yksityisten kiinteistöjen pakkopurkamisista. Se on aiheuttanut valtavaa suuttumusta ja turhautumista nuoren sukupolvemme keskuudessa. Joskus ihmisiä tapetaan ja joskus ihmiset sytyttävät itsensä tuleen protestoidakseen. Kun tällaisista tapauksista uutisoidaan useammin ja useammin Internetissä, ihmiset vaativat hallitukselta toimintaa tällaisen lopettamiseksi.

Hyvä uutinen on, että tänä vuonna valtioneuvosto hyväksyi uuden säädöksen talojen pakkoluovutusta ja purkamista koskien ja siirsi oikeuden päättää pakkopurkamisesta paikallishallituksilta tuomioistuimelle. Lisäksi monet muut julkista turvallisuutta koskevat ongelmat ovat polttava aihe Internetissä. Kuulemme ilmansaasteista, saastuneesta vedestä, myrkytetystä ruoasta. Ja arvatkaa mitä, meille tarjotaan tekonaudanlihaa. On olemassa kaikenlaisia aineksia, joita sipaistaan kanan tai kalan lihaan, jotta se saataisiin näyttämään naudanlihalta. Ja viimeaikoina ihmiset ovat erittäin huolissaan ruokaöljystä, sillä tuhansia ihmisiä on löydetty jalostamassa ruokaöljyä ravintoloiden ruuantähteistä. Nämä kaikki asiat ovat nostattaneet valtavan protestin Internetissä. Ja onneksemme hallitus on alkanut vastata näihin ihmisten huoliin ripeämmin ja useammin kuin ennen.

Vaikka nuoret vaikuttavat hyvin itsevarmoilta osallistumisestaan julkiseen päätöksentekoon, mutta he vaikuttavat olevan hieman hukassa, kun kyseessä on heidän yksityiselämänsä tarpeet. Kiina ohittaa pian Yhdysvallat luksusmerkkien ykkösmarkkina-alueena, eikä siihen kuulu kiinalaisten rahankäyttö Euroopassa ja muualla. Mutta tiedättekö, puolet näistä kuluttajista elävät alle 2000 dollarin palkalla. He eivät ole rikkaita. Heille nämä laukut ja vaatteet ovat identiteetin ja sosiaalisen aseman merkki. Ja tämä tyttö sanoi suoraan television treffiohjelmassa, että mieluummin itkisi BMW:ssä kuin hymyilisi polkupyörän selässä. Mutta on meillä tietenkin nuoria, jotka mieluummin hymyilevät, ovat he sitten BMW:ssä tai polkupyörän selässä.

Joten seuraavassa kuvassa näette suositun ilmiön nimeltä "alastomat häät" tai "alaston avioliitto". Se ei tarkoita sitä, etteikö heillä olisi vaatteita yllään häissään, vaan sitä, että nämä nuoret parit ovat valmiita menemään naimisiin ilman taloa, autoa tai timanttisormusta ja ilman hääjuhlaa, osoittaakseen sitoutumisensa oikeaan rakkauteen. Ja ihmiset myös tekevät hyväntekeväisyyttä sosiaalisen median kautta. Ensimmäisessä kuvassa näette, että rekka, joka kuljetti 500 kodittomia, kidnapattuja, häkkeihin teljettyjä koiria ruoaksiprosessointia varten. huomattiin ja pysäytettiin moottoritiellä koko maan katsellessa mikroblogien kautta. Ihmiset lahjoittivat rahaa, koiranruokaa ja tarjoutuivat vapaaehtoisiksi auttamaan rekan pysäyttämisessä. Tuntien neuvottelun jälkeen 500 koiraa pelastettiin. On myös ihmisiä, jotka auttavat etsimään kadonneita lapsia. Eräs isä julkaisi kuvan pojastaan Internetissä. Kuvaa jaettiin Internetissä eteenpäin tuhansia kertoja ja lapsi löydettiin, ja me saimme todistaa perheen jälleennäkemisen mikroblogien kautta.

"Onnellisuus" on ollut suosituin sana viimeisten kahden vuoden aikana. Onnellisuus ei liity ainoastaan henkilökohtaisiin kokemuksiin ja arvoihin vaan myös ympäristöön. Ihmiset ajattelevat seuraavia kysymyksiä: Olemmeko valmiita uhraamaan ympäristömme korkeamman bruttokansantuotteen eteen? Kuinka toteutamme yhteiskunnallisen ja poliittisen uudistuksen pysyäksemme taloudellisen kasvun perässä ja ylläpitääksemme kestävää kehitystä ja vakautta? Ja kuinka hyvin Kiinan itsekorjausjärjestelmä pystyy pitämään ihmiset tyytyväisinä, kun ilmassa on samalla niin paljon ristiriitoja? Luulen, että näihin kysymyksiin ihmiset tulevat vastaamaan. Ja nuori sukupolvemme tulee muuttamaan tämän maan muuttuen samalla itse.

Paljon kiitoksia.

(Aplodeja)