Stefano Mancuso: Kasvien älykkyyden juurilla.

Selatessani läpi vanhaa aikakausilehteä löysin tämän tarkkaavaisuustestin Nooan arkista. Taiteilija, joka oli piirtänyt tarkkaavaisuustestin oli tehnyt virheitä, lisännyt virheitä-- virheitä on suurinpiirtein 12. Jotkut niistä ovat hyvin helppoja. Arkissa on suppilo, lentokoneen osa, lamppu ja kellokoneiston avain. Jotkin virheistä koskevat eläimiä, niiden määrää. Mutta on yksi perusteellinen virhe arkin tarinan kokonaisuudessa, mitä ei ole merkitty tähän. Tämä ongelma on: missä ovat kasvit? Meillä on siis Jumala, joka aikoo upottaa maailman pysyvästi tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa, eikä kukaan huolehdi kasveista. Noan tuli ottaa mukaansa kaksi jokaista lintua, jokaista eläintä, ja jokaista liikkuvaa eliötä, mutta ei mitään mainintaa kasveista. Miksi? Toisessa kohdassa samaa tarinaa kaikkiin eläviin olentoihin lasketaan vain ne olennot, jotka tulivat ulos arkista, eli linnut, karja ja villieläimet. Kasvit eivät ole eläviä olentoja -- tämä on asian ydin. Tämä näkökohta ei niinkään tule Raamatusta, vaan se on asia, joka on seurannut ihmiskuntaa.

Katsotaanpas tätä hienoa koodia, joka tulee Renesanssi-ajan kirjasta. Tässä meillä on kuvaus luonnonjärjestyksestä. Tämä on hieno kuvaus, koska se alkaa vasemmalta -- ensin tulevat kivet -- heti kivien jälkeen kasvit, jotka ovat juuri ja juuri elossa. Meillä on eläimet jotka kykenevät elämään ja aistimaan, ja pyramidin huipulla, ihminen. Tämä ei ole tavallinen ihminen. "Homo studiosus" -- tutkiva ihminen. On kovin lohduttavaa kaltaisilleni ihmisille -- olen professori -- olla luomakunnan huippuna. Mutta se on jotenkin täysin väärin. Tiedätte sen hyvin professoreista, mutta se on etenkin väärin kasveista, koska kasvit eivät kykene vain elämään, ne pystyvät aistimaan. Ne kykenevät monimutkaisempaan aistimiseen kuin eläimet. Antakseeni esimerkin, jokainen juuren kärkipiste kykenee havaitsemaan ja tarkkailemaan samanaikaisesti ja jatkuvasti ainakin 15:tä eri kemikaalista ja fyysistä määrettä. Ne kykenevät myös näyttämään ja todistamaan niin upeaa ja monimutkaista käytöstä, että sitä voi kuvailla ainoastaan termillä älykkyys. No, mutta tämä on jotain -- tämä kasvien aliarviointi on jotain, mitä kannamme mukanamme.

Katsotaan pätkä elokuvaa. Meillä on David Attenborough. David Attenborough on todellinen kasvien ystävä, hän on tehnyt muutamia todella upeita elokuvia kasvien käyttäytymisestä. Kun hän puhuu kasveista, kaikki pitää paikkaansa. Kun hän puhuu eläimistä, hän unohtaa sen tosiasian, että kasvit ovat olemassa. Sinivalas, suurin maapallolla elävä olento -- tämä on väärin, täysin väärin. Sinivalas on kääpiö verrattuna todelliseen suurimpaan olentoon mikä elää maapallolla -- se on tämä mahtava, upea mammuttipetäjä -- sequoiadendron giganteum. (Aplodeja) Tämä on elävä organismi, jonka massa on ainakin 2000 tonnia. Tämä tarina, joka kertoo kasvien olevan ala-arvoisia organismeja, on virallistettu aikoja sitten Aristoteleen toimesta. Kirjassaan "De Anima", joka on hyvin vaikutusvaltainen teos länsimaisessa sivilisaatiossa, hän kirjoitti kasvien olevan reunalla elävän ja ei-elävän välissä. Niillä on vain matalan tason sielu. Nimeltään vegetatiivinen sielu, koska niiltä puuttuu liike, niiden ei tarvitse aistia. Katsotaanpas.

Okei, osat näistä kasvien liikkeistä ovat hyvin tunnettuja. Tämä on hyvin nopea liike. Tämä on Dionaea, Venus-käsrpäsloukku saalistamassa etanaa -- pahoittelen etanan puolesta. Tätä ei hyväksytty vuosisatoihin, todisteista huolimatta. Kukaan ei voinut sanoa kasvien kykenevän syömään eläimiä, koska se olisi ollut luonnonjärjestystä vastaan. Kasvit kykenevät myös näyttämään paljon liikettä. Jotkin liikkeistä tunnetaan hyvin, kuten kukkiminen. On kyse vain tekniikkojen, kuten intervallikuvauksen käytöstä. Jotkin niistä ovat hienostuneempia. Katsokaa tätä nuorta papua, sen liikkuessa valoon joka kerta. Se on niin viehkeä; kuin tanssiva enkeli. Ne voivat myös leikkiä -- ne todellakin leikkivät. Tässä on nuoria auringonkukkia, ja mitä ne tekevät ei voi kutsua muuksi kuin leikkimiseksi. Ne kouluttavat itseään, kuten monet nuoret eläimet, aikuiseen elämään missä niitä kutsutaan seuraamaan aurinkoa koko päivän ajan. Ne kykenevät luonnollisestikkin vastaamaan painovoimaan. Versot kasvavat vektorista painovoimaa vastaan ja juuret vektoria kohden. Ne kykenevät myös nukkumaan. Tässä yksi, Mimosa pudica. Yön ajaksi ne kihartavat lehtensä ja vähentävät liikettään ja päivän aikana voitte nähdä niiden avaavan lehtensä-- ja liikettä on paljon enemmän. Tämä on mielenkiintoista, koska tämä unen mekaniikka on täysin suojeltu. Se on sama kasveissa, hyönteisissä ja eläimissä. Joten, jos sinun täytyy tutkia uniongelmia, on sitä helpompi tutkia kasveissa, kuin eläimissä. Se on myös eettisesti helpompaa. Se on tavallaan vegetaarista kokeilua.

Kasvit kykenevät jopa kommunikoimaan -- ne ovat poikkeuksellisia kommunikoijia. Ne kommunikoivat toisten kasvien kanssa. Ne kykenevät erottamaan sukulaisen epäsukulaisesta. Ne kommunikoivat toisten lajien kasvien kanssa, ja ne kommunikoivat eläinten kanssa tuottamalla haihtuvia kemikaaleja, esimerkiksi pölytyksen aikana. Pölytys on hyvin vakava asia kasveille, koska siitepölyn täytyy siirtyä kukasta toiseen, eivätkä ne kykene itse liikuttamaan sitä. Joten ne tarvitsevat välittäjän -- ja tämä välittäjä on yleensä eläin. Kasvit ovat käyttäneet monia hyönteisiä välittäjinä siitepölyn kuljetuksessa, mutta eivät ainoastaan hyönteisiä, jopa lintuja, liskoja, sekä nisäkkäitä, kuten lepakoita ja rottia, on käytetty siitepölyn kuljetukseen. Tämä on hyvin vakavaa. Meillä on kasveja, jotka antavat eläimille eräänlaista makeaa ainetta -- hyvin energisoivaa -- saaden vastineeksi siitepölyn kuljetuksen. Jotkin kasvit manipuloivat eläimiä, kuten orkideoiden tapauksessa jotka lupaavat seksiä ja nektaria, mutta eivät anna mitään siitepölyn kuljetuksen vastineeksi.

Nyt, tässä on iso ongelma kaiken tämän näkemämme käytöksen taustalla. Kuinka kaikki tämä on mahdollista ilman aivoja? Meidän täytyi odottaa vuoteen 1880 saakka, kunnes tämä suuri mies, Charles Darwin, julkaisi upean, hämmästyttävän kirjan joka aloitti vallankumouksen. Kirjan nimi on "Liikkeen Voima Kasveissa." Kenenkään ei sallittu puhuvan kasvien liikkeestä ennen Charles Darwinia. Kirjassaan, jonka teossa avusti hänen poikansa Francis -- maailman ensimmäinen kasvien fysiologian professori koko maailmassa -- he ottivat huomioon joka ikisen liikkeen 500 sivun ajan. Viimeisessä kirjan kappaleessa -- se on tavallaan tyylipiirre, koska Charles Darwin yleensä säilytti kirjan viimeiseen kappaleeseen sen tärkeimmän viestin -- hän kirjoitti, "On tuskin liioiteltua sanoa juuren kärjen käyttäytyvän samoin kuin alempien eläimien aivot." Tämä ei ole vertauskuva. Hän kirjoitti hyvin mielenkiintoisia kirjeitä ystävälleen J.D. Hookerille, joka oli Royal Societyn puheenjohtaja, eli Britannian ylin tieteellinen auktoriteetti, kertoen kasvien aivoista.

Tässä on juuren kärki kasvamassa luiskaa vasten. Voitte tunnistaa tämän liikkumistavan, se on sama liike mitä madot, käärmeet ja jokainen jalaton, maata vasten liikkuva eläin, voi näyttää. Eikä se ole mikään helppo liike, koska hallitakseen tämänkaltaisen liikkeen on kyettävä liikuttamaan juuren eri osia ja synkronisoida nämä eri alueet ilman aivojen käyttöä. Joten tutkimme juuren kärkeä ja löysimme tämän tietyn alueen mikä on esitetty tässä sinisenä -- jota kutsutaan "siirtymisalueeksi". Tämä alue, se on hyvin pieni alue -- alle yhden millimetrin. Tällä pienellä alueella on koko kasvin suurin hapenkäyttö. Mikä tärkeämpää -- näette nämä signaalit tässä. Näkemänne signaalit ovat aktiopotentiaaleja, ne ovat samoja signaaleja, kuin hermosoluissa aivoissani, tai aivoissamme, joita käytetään informaation välittämiseen. Tiedämme juuren kärjen sisältävän vain muutamia satoja soluja, joissa on tämä ominaisuus, mutta tiedämme myös kuinka iso juurijärjestelmä on pienessä kasvissa, sellaisessa kuin ruis. Meillä on lähes 14 miljoona juurta. Meillä on 11.5 miljoonaa juuren kärkeä ja kokonaispituutta 600 km tai jopa enemmän ja hyvin laaja pinta-ala.

Kuvitelkaamme, että jokaisen juuren kärki toimii verkostossa kaikkien muiden kanssa. Tässä meillä on vasemmalla internet ja oikealla juurijärjestelmä. Ne toimivat samalla tavalla. Ne ovat verkosto pieniä tietoa käsitteleviä koneistoja, jotka toimivat yhdessä. Ja miksi ne ovat niin samanlaisia? Koska ne ovat kehittyneet samasta syystä: selvitäkseen saalistuksesta. Ne toimivat samalla tavalla. Voit poistaa 90 prosenttia juurijärjestelmästä ja kasvi jatkaa elämistä. Voit poistaa 90 prosenttia internetistä ja se jatkaa toimimista. Joten, ehdotus ihmisille, jotka työskentelevät verkostoissa: kasvit kykenevät antamaan teille hyviä ehdotuksia verkoston kehittämiseen.

Toinen mahdollisuus on tekninen mahdollisuus. Kuvitellaan, että voimme rakentaa robotteja, ja nämä robotit ovat kasvien insipiroimia. Tähän asti, ihmistä on inspiroinut vain ihminen tai muu eläin robotteja valmistettaessa. Meillä on animaloidit -- eläinten inspiroimat robotit, insektoidit ja niin edelleen. Meillä on androideja, jotka ovat saaneet innoituksensa ihmisestä. Mutta miksei meillä ole plantoideja? Tietenkin, jos haluat lentää on hyvä katsoa lintuja -- inspiroitua linnuista. Mutta, jos haluat tutkia maaperää, tai haluat vallata uusia alueita, paras mitä voit tehdä, on inspiroitua kasveista, jotka ovat tässä mestareita. Meillä on toinen mahdollisuus, jonka parissa työskentelemme labrassamme -- rakennamme hybridejä. On paljon helpompaa rakentaa hybridejä. Hybridi tarkoittaa, että asia on puoliksi elävä ja puoliksi kone. On helpompi työskennellä kasvien kuin eläinten kanssa. Niillä on kyky tiedonkäsittelyyn, niillä on sähköisiä signaaleja. Yhteys koneeseen on helpompi, sekä eettisesti mahdollisempi. Tässä kolme mahdollisuutta, joiden parissa työskentelemme rakentaaksemme hybridejä, joita ohjaavat levä, tai lehtien kärjet, tai kasvin voimakkain osa, juuret.

Kiitos tarkkaavaisuudestanne. Ennenkuin lopetan, haluaisin vielä vakuuttaa, ettei ainoatakaan etanaa vahingoitettu tämän esityksen teossa. Kiitos.

(Aplodeja)