Joshua Klein: Varisten älykkyydestä

Moniko teistä on nähnyt Hitchcockin elokuvan "Linnut"? Joutuiko kukaan paniikkiin? Ehditte vielä poistua salista. (Naurua) Tämä on kolikkoautomaatti variksille. Viime päivinä monet teistä ovat kyselleet, kuinka päädyin rakentamaan semmoisen. Kaikki alkoi, kuten monet hyvät ideat, tai ainakin ideat, joista ei pääse eroon, cocktail-juhlista. Noin 10 vuotta sitten olin ystäväni kanssa cocktail-juhlissa, istuimme siellä, ja hän valitti variksista, joita oli kaikkialla hänen pihallaan ja jotka sotkivat paikat. Hän sanoi, että meidän pitäisi yrittää hävittää ne otukset. Meidän pitäisi tappaa ne, koska ne sotkevat paikkoja. Sanoin, että se on hölmöä, ehkä ne pitäisi vain opettaa tekemään jotain hyödyllistä. Hän sanoi, että se on mahdotonta.

Minusta on tosi ärsyttävää, ja varmaan teistäkin -- kun joku sanoo jotain mahdottomaksi. Niinpä seuraavat 10 vuotta käytin vapaa-aikani variksista lukemiseen. (Naurua) Kun tätä oli jatkunut 10 vuotta, vaimoni sanoi lopulta: "Sinun ei auta kuin tarttua toimeen ja rakentaa se kolukkoautomaatti, josta puhut kaiken aikaa." Ja niin tein. Osasyy, miksi aihe kiinnostaa minua on se, että aloin huomata, että olemme tietoisia lajeista, jotka ovat häviämässä sukupuuttoon ihmisen laajentaessa elinpiiriään, eikä kukaan tunnu huomaavan lajeja, jotka selviävät. Tarkoitan erityisesti synantrooppisia lajeja, jotka ovat sopeutuneet ihmisen luomaan ekologiseen ympäristöön. Lajeja kuten rotat, torakat ja varikset.

Kun aloin kiinnittää niihin huomiota, tajusin, että ne ovat hypersopeutuneet. Niistä on tullut mestareita elämään yhdessä kanssamme. Ja vastapalvelukseksi yritämme tappaa ne kaiken aikaa. Sillä tavalla muutamme niitä loismaisemmiksi. Annamme niille kaikenlaisia syitä sopeutua uusilla tavoilla. Esimerkiksi ympäristön paineet jalostavat rottia hyvin herkästi. Ja torakat, niin kuin jokainen niiden hävittämistä yrittänyt tietää, ovat muuttuneet vastustuskykyisiksi käyttämillemme myrkyille. Ajattelin, että yritetäänpä rakentaa jotain molemmin puolin hyödyllistä. Jotain, josta on iloa molemmille osapuolille, ja yritetään löytää uudenlainen suhde näihin lajeihin. Joten rakensin kolikkoautomaatin.

Tarina kolikkoautomaatista on kiinnostavampi, jos tietää enemmän variksista. Varikset eivät ainoastaan pärjää ihmisten kanssa -- ne itse asiassa voivat erinomaisesti. Niitä löytyy kaikkialta planeetalta, paitsi napaseuduilta ja Etelä-Amerikan eteläkärjestä. Kaikilla alueilla ne pesivät harvoin viittä kilometriä kauempana ihmisasutuksesta. Emme ehkä ajattele niitä, mutta ne ovat aina lähistöllä. Ei ihme, kun ottaa huomioon ihmiskunnan kasvun -- yli puolet väestöstä asuu nykyään kaupungeissa, ja 90 prosenttia väkiluvun kasvusta tapahtuu kaupungeissa. Varisten keskuudessa on käynnissä väestöräjähdys. Lintujen laskennat viittaavat siihen, että varisten määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Ei mikään ihme.

Mutta mikä erityisesti kiinnosti minua on se, että linnut sopeutuvat aika poikkeuksellisella tavalla. Annanpa esimerkin. Tässä on Betty. Se on uudenkaledonianvaris. Nämä varikset käyttävät luonnossa eläessään tikkuja hyönteisten ja ties minkä kaivamiseen esiin puunpalasista. Tässä se yrittää saada lihanpalaa ulos putkesta. Mutta lintututkijoilla oli ongelma. He mokasivat ja jättivät vain rautalanganpätkän sinne lojumaan. Bettyllä ei ole ollut tilaisuutta harjoitella tätä aikaisemmin. Niin kuin näkyy, homma ei suju kovin hyvin. Niinpä se sopeutui tilanteeseen.

Tämä on täysin spontaania. Betty ei ollut nähnyt aiemmin, kuinka tämä tehdään. Kukaan ei ollut opettanut sitä taivuttamaan lankaa koukuksi; ei näyttänyt, kuinka se käy. Se keksi kaiken itse. Pitäkää siis mielessä, ettei se ole nähnyt tämmöistä aikaisemmin. Jep. (Naurua) Joo. Ei hassummin. (Aplodeja) Tässä kohtaa lintututkijat sekosivat. (Naurua)

Meille alkaa selvitä yhä kirkkaammin, että varikset ovat todella älykkäitä. Niiden aivot vastaavat suhteessa simpanssin aivoja. Löytyy kaikenlaisia anekdootteja niiden älykkyydestä. Esimerkiksi Ruotsissa, varikset odottavat, kun pilkkijät laskevat siimansa avantoon. Kun kalastajat lähtevät, varikset lennähtävät paikalle, kiskovat siimat ylös ja syövät kalat tai syötit. Raivostuttavaa pilkkijöiden mielestä.

Toisesta näkökulmasta, Washingtonin yliopistossa tehtiin joitakin vuosia sitten kokeita, joissa pyydystettiin muutamia variksia kampusalueelta. Opiskelijat pyydystivät verkolla joitakin variksia, veivät laboratorioon, missä ne punnittiin ja mitattiin ja mitä lienee, ja ne päästettiin taas vapaiksi. Heistä oli hassua huomata, että koko loppuviikon nämä samat varikset raakkuivat ja häiriköivät kokeeseen osallistuneille opiskelijoille, milloin vain he liikkuivatkin kampuksella, ja varikset hankaloittivat heidän elämäänsä.

Opiskelijoista oli vähemmän hassua, kun sama meno jatkui seuraavalla viikolla. Ja seuraavassa kuussa. Ja kesätauon jälkeen. Aina siihen asti, kun he valmistuivat ja lähtivät yliopistosta -- varmasti onnellisina päästyään pakoon -- ja palasivat joskus myöhemmin vain huomatakseen, että varikset yhä muistivat heidät. Tarinan opetus: älä ärsytä variksia. Nykyään Washingtonin yliopiston opiskelijat tutkiessaan variksia käyttävät isoa peruukkia ja naamaria. (Naurua) Aika mielenkiintoista.

Tiedämme siis, että nämä varikset ovat tosi fiksuja, mutta mitä syvemmin paneuduin asiaan sitä selvemmin tajusin, että niillä on merkittävämpikin tapa sopeutua.

Video: Variksista on tullut erittäin taitavia pärjäämään uusissa urbaaneissa ympäristöissä. Tässä japanilaiskaupungissa ne ovat kehittäneet tavan syödä ruokaa, johon ne eivät tavallisesti pysty -- pudotetaan se liikenteen sekaan. Ongelmana on nyt kerätä palaset joutumatta itse yliajetuksi. Odotetaan, että valot pysäyttävät liikenteen. Nyt rikotun pähkinän voi poimia turvallisesti.

(Naurua) (Aplodeja) Joshua Klein: Joo, mielenkiintoista. Tässä ei ole merkittävää se, että varikset käyttävät autoja pähkinöiden särkemiseen. Se on itse asiassa vanha temppu variksille. Tämä tapahtui noin 10 vuotta sitten paikassa nimeltä Sendai City, autokoulussa Tokion esikaupungeissa. Tuon ajan jälkeen käyttäytymistapa on levinnyt lähiseudun varisten keskuudessa. Nykyään jokainen varis viiden kilometrin säteellä seisoo jalkakäytävän reunalla ja odottaa että pääsisi hakemaan lounaansa.

Ne siis oppivat toinen toisiltaan. Ja tutkimus vahvistaa tämän. Vanhemmat näyttävät opettavan poikasiaan. Ne oppivat kanssavariksiltaan, ne oppivat vihollisiltaan. Jos minulla olisi enemmän aikaa, kertoisin tapauksen varisten uskottomuudesta, joka valaisee asiaa kivasti. Asian ydin on se, että ne ovat kehittäneet kulttuurisopeutuman. Kuten kuulimme eilen (Susan Blackmore: Meemeistä), se on Pandoran lipas, joka on viemässä ihmiskunnan kohti hankaluuksia, ja nyt alamme nähdä sen variksissa. Ne pystyvät sopeutumaan hyvin nopeasti ja joustavasti uusiin haasteisiin ja uusiin resursseihin ympäristössään, mikä on erittäin hyödyllistä, kun asuu kaupungissa.

Tiedämme, että variksia on paljon. Meille on selvinnyt, että ne ovat todella fiksuja ja ne oppivat toisiltaan. Kun kaikki tämä selvisi minulle, tajusin, että ilmeinen asia on rakentaa kolikkoautomaatti. Joten teimme sellaisen. Tässä on kolikkoautomaatti variksille. Se käyttää hyväkseen Skinner-tyyppistä koulutusta, joka muokkaa varisten käyttäytymistä neljässä vaiheessa. Aika simppeliä. Asetamme tämän laitteen ulos pellolle, tai jonnekin missä on paljon variksia, ja sirottelemme pähkinöitä ja kolikoita laitteen juurelle. Varikset saapuvat paikalle syömään pähkinöitä ja tottuvat laitteeseen. Kun ne ovat syöneet kaikki pähkinät, ne huomaavat, että laitteen syöttökaukalossa on lisää pähkinöitä, ja ne hyppäävät laitteen päälle ja syövät lisää. Sitten ne lähtevät, ja laite sylkee lisää kolikoita ja pähkinöitä, ja varikset elävät leveästi. Milloin vain koneen luo palaa, aina saa pähkinän.

Kun ne ovat tottuneet tilanteeseen, siirrymme eteenpäin. Varikset ovat tottuneet laitteen pitämään ääneen ja tottuneet kaivamaan pähkinöitä kolikoiden seasta. Varikset ovat onnellisia, mutta me menemme eteenpäin ja aiheutamme niille päänvaivaa.

Etenemme kolmanteen vaiheeseen, jossa ne saavat pelkän kolikon. Niin kuin kaikkia, jotka ovat tottuneet helppoon elämään, niitä todella ottaa päähän. Niinpä ne toimivat samalla tavalla kuin luonnossa etsiessään jotain -- ne siirtelevät esineitä pois tieltä nokallaan. Joku tönäisee kolikon aukkoon, ja silloin se saa pähkinän. Tätä jatkuu vähän aikaa. Varikset oppivat, että niiden täytyy vain tulla paikalle, odottaa kolikon ilmestymistä, laittaa kolikko aukkoon, ja ne saavat pähkinänsä.

Kun tämä sujuu hyvin ja varikset tuntevat olonsa mukavaksi, siirrymme viimeiseen vaiheeseen, jossa varikset saapuvat paikalle, mutta mitään ei tapahdu. Tässä nähdään ero varisten ja muiden eläinten välillä. Esimerkiksi orava saattaisi ilmestyä paikalle, etsiä pähkinää, mennä pois. Tulla takaisin, etsiä pähkinää, mennä pois. Se tekee näin ehkä puolen tusinaa kertaa ennen kuin se kyllästyy ja menee leikkimään maantielle.

Kun taas varikset, saavuttuaan paikalle, yrittävät tajuta tilanteen. Ne tietävät, että tämä kone on pelleillyt niiden kanssa kolmessa aikaisemmassa vaiheessa. (Naurua) Ne tajuavat, että tässä on joku jäynä. Niinpä ne koputtelevat laitetta ja nokkivat sitä ja mitä lie. Lopulta joku varis saa älynväläyksen: "Hei, laitteen juurellahan lojuu kolikoita ensimmäisen vaiheen jäljiltä vaikka kuinka paljon" -- se hyppää alas, poimii kolikon, pudottaa aukkoon. Ja nyt alkaa sujua. Varis nauttii vähän aikaa pähkinämonopolista, kunnes sen ystävät tajuavat, mitä tehdä, ja mylläkkä alkaa.

Minusta tässä ei ole merkityksellistä se, että varikset voi opettaa ansaitsemaan pähkinöitä. Muistakaa toisaalta että ihmiset hukkaavat 216 miljoonan dollarin edestä kolikoita joka vuosi, vaikka en usko että variksilta saisi kummoista tuottoa sijoitetulle pääomalle. Sen sijaan asiaa pitää mielestäni katsoa laajemmasta perspektiivistä. Uskon että varikset voi opettaa tekemään muitakin asioita. Miksei niitä voisi palkata poimimaan roskia stadioneilta yleisötapahtumien jälkeen? Tai keräämään talteen arvokkaat komponentit elektroniikkaromusta? Tai ehkä etsimään kadonneita? Minulle ydinasia kaikessa tässä on se, että on mahdollista löytää molempia osapuolia hyödyttäviä järjestelyjä näiden lajien kanssa. Voimme löytää vuorovaikuttamisen tapoja muiden lajien kanssa, ilman että niitä tarvitsee hävittää, mutta silloin niiden kanssa on löydettävä joku hedelmällinen tasapaino. Kiitokset huomiostanne. (Aplodeja)