Jonathan Haidt kertoo liberaalien ja konservatiivien moraalisista juurista

Kuvitelkaamme kaksi amerikkalaista ystävystä matkaamassa Italiassa. He menevät katsomaan Michelangelon "Davidia", ja nähdessään lopulta veistoksen he molemmat jähmettyvät. Ensimmäinen kaveri -- Adam -- on lumoutunut ihmisen täydellisestä kauneudesta. Toinen kaveri -- Bill -- on äärimmäisen nolostunut ja tuijottaa tuota keskiosaa. Kysymykseni teille: kumpi näistä kavereista äänesti todennäköisemmin George Bushia ja kumpi Al Gorea?

Ei tarvitse nostaa käsiä, koska meillä kaikilla on samat poliittiset stereotypiat. Tiedämme kaikki, että se on Bill. Ja tässä tapauksessa stereotypiat vastaavat todellisuutta. On fakta, että verrattuna konservatiiveihin liberaalit ovat luonteeltaan paljon avoimempia kokemuksille. Ihmiset, jotka ovat avoimia kokemuksille, janoavat uutta, vaihtelua, erilaisuutta, uusia ideoita, matkustelua. Ihmiset, jotka eivät, pitävät asioista, jotka ovat tuttuja, turvallisia ja luotettavia.

Jos tietää tästä ominaisuudesta, voi ymmärtää paljon ihmisen käyttäytymisestä. Voi ymmärtää miksi taitelijat ovat niin erilaisia verrattuina tilintarkastajiin. Voi ennustaa millaisista kirjoista he pitävät, minne he tykkäävät matkustaa, ja millaista ruokaa he syövät. Kun ymmärtää näitä ominaisuuksia, ymmärtää, miksi joku söisi Rossossa, muttei kuitenkaan kukaan tuntemasi ihminen. (Naurua) Tämä ominaisuus kertoo myös paljon politiikasta. Tämän ominaisuuden päätutkija, Robert McCrae sanoo, että "Avoimet yksilöt suosivat liberaaleja, edistyksellisiä, vasemmistolaisia poliittisia näkökantoja," -- he pitävät yhteiskunnasta, joka on avoin ja liikkeessä -- "kun taas sulkeutuneet yksilöt suosivat konservatiivisia, perinteisiä, oikeistolaisia näkökantoja."

Tämä ominaisuus kertoo myös siitä, minkälaisiin ryhmiin ihmiset liittyvät. Tässä kuvaus netistä löytämästäni ryhmästä. Minkälaiset ihmiset liittyisivät globaaliin yhteisöön toivottaen tervetulleiksi kaikki opinalat ja kulttuurit, jotka pyrkivät ymmärtämään maailmaa pintaa syvemmältä, ja jotka toivovat pystyvänsä muuttamaan ymmärryksensä paremmaksi tulevaisuudeksi kaikille? Tämä on joltain Ted-nimiseltä kaverilta. (Naurua) Jos avoimuus ennustaa kenestä tulee liberaali, ja avoimuus ennustaa kenestä tulee TED-osallistuja, voisimme ennustaa, että useimmat TED-osallistujat ovat liberaaleja? Otetaan selvää. Pyydän teitä nostamaan kätenne, jos olette liberaali, keskustaa vasemmalla -- sosiaalisissa aiheissa, joista enimmäkseen puhumme -- tai konservatiivi, ja annan kolmannen vaihtoehdon, koska tiedän, että yleisössä on monta libertaristeja. Nostakaa kätenne -- myös videolähetystä katselevat -- annetaan kaikkien nähdä keitä täällä on -- olkaa hyvä, nostakaa kätenne, jos olette liberaali tai keskustaa vasemmalla. Nostakaa kätenne nyt. OK. Nostakaa kätenne, jos olette libertaristeja. OK, noin kaksi tusinaa. Nostakaa kätenne, jos olette keskustaa tai konservatiivi. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi -- noin kahdeksan tai 10.

Tämä on pikkuinen ongelma, koska tavoitteemme on ymmärtää maailmaa, ymmärtää syvemmin, ja se tulee olemaan vaikeaa, koska meillä ei ole moraalista erilaisuutta. Kun ihmisillä on samat arvot, sama moraali, heistä tulee tiimi, ja välittömästi avoin ajattelu katoaa. Kun liberaali tiimi häviää, kuten kävi 2004, ja kuten melkein kävi 2000, me lohdutamme itseämme. (Naurua) Yritämme selittää, miksi puoli Amerikkaa äänesti toista tiimiä. Ajattelemme, että he olivat uskonnon sokaisemia, tai yksinkertaisesti tyhmiä. (Naurua) (Aplodeja) Jos ajattelet, että puoli Amerikkaa äänestää republikaaneja, koska he ovat tällä tavalla sokeita, silloin viestini sinulle on, että olet loukussa moraalisessa matriisissa, erityisessä sellaisessa. Matriisilla tarkoitan kirjaimellisesti matriisia, kuten elokuvassa "The Matrix".

Olen täällä antamassa sinulle vaihtoehdon. Voit ottaa sinisen pillerin ja pitäytyä lohdullisissa harhakuvitelmissasi, tai voit ottaa punaisen pillerin, oppia jotain moraalipsykologiasta ja astua moraalisen matriisin ulkopuolelle. Koska tiedän -- (Aplodeja) Tämä vastaakin oletettavasti kysymykseeni. Aioin kysyä kumman ottaisitte, mutta ei tarvitse. Olette kaikki avoimia kokemuksille, ja näyttää siltä, että nautitte siitä, ja olette kaikki epikurolaisia. Eli otetaan punainen pilleri. Tutkitaan moraalipsykologiaa ja katsotaan mihin se vie.

Aloitetaan alusta. Mitä on moraali ja mistä se tulee? Typerin idea psykologiassa on idea, että mieli olisi tyhjä taulu syntymässä. Kehityspsykologia on osoittanut, että lapset tulevat maailmaan tietäen paljon fyysisestä ja sosiaalisesta maailmasta, ja heidät on ohjelmoitu oppimaan helposti tiettyjä asioita ja vaikeasti toisia. Paras näkemäni määritelmä synnynnäisyydelle -- tämä selventää monia asioita minulle -- on aivotutkija Gray Marcukselta. Hän sanoo: "Aivojen lähtörakenne ei riipu paljonkaan kokemuksesta. Luonto tekee ensimmäisen version, jota kokemus korjaa. Sisäänrakennettu ei tarkoita muuttumatonta; se tarkoittaa rakennetta ennen kokemusta." Mikä on moraalisen mielen ensimmäinen versio? Löytääksemme vastauksen, kollegani Craig Jospehin kanssa luimme kirjallisuutta antropologiasta, moraalin vaihteluista kulttuurissa ja myös evoluutiopsykologiaa. Mistä asioista ihmiset puhuvat eri tieteenaloilla? Mitä löydetään läpi kulttuurien ja jopa lajirajojen? Löysimme viisi yhtäläisyyttä, joita kutsumme viideksi moraalisuuden peruspilariksi.

Ensimmäinen on pahanteko/välittäminen. Me kaikki olemme nisäkkäitä, meidät kaikki on neuraalisesti ja hormonaalisesti ohjelmoitu sitoutumaan toisiimme, välittämään toisistamme, tuntemaan myötätuntoa, erityisesti heikompia kohtaan. Tunnemme vahvasti niitä kohtaan, jotka ovat pahantekijöitä. Tämä moraalinen peruspilari tukee noin 70 prosenttia moraalisista toteamuksista, jotka olen kuullut täällä TEDissä.

Toinen peruspilari on reiluus/vastavuoroisuus. On monitulkintaisia todisteita siitä esiintyykö eläimillä vastavuoroisuutta, mutta todisteet ihmisten osalta eivät voisi olla selvempiä. Tämän Norman Rockwellin maalauksen nimi on "The Golden Rule," ja olemme kuulleet tästä Karen Amrstrongilta, että se on monien uskontojen perusta. Toinen peruspilari käsittää loput 30 prosenttia moraalisista toteamuksista, joita olen kuullut TEDissä.

Kolmas peruspilari on ryhmääntyminen/lojaalisuus. Eläinkunnassa on ryhmiä -- yhteistyötä tekeviä ryhmiä -- mutta nämä ryhmät ovat aina joko hyvin pieniä ja sisaruksia. Vain ihmiset muodostavat hyvin isoja ryhmiä, jotka tekevät yhteistyötä, liittyvät toisiin ryhmiin, mutta tässä tapauksessa, liittolaiset taistelevat toisia ryhmiä vastaan. Tämä on luultavasti seurausta pitkästä historiastamme heimoissa, heimopsykologiasta. Heimopsykologia on niin miellyttävää, että silloinkin, kun meillä ei ole heimoja, me teemme niitä, koska se on niin hauskaa. (Naurua) Urheilu on sodalle samaa kuin pornografia on seksille. Pääsemme toteuttamaan muinaisia halujamme.

Neljäs peruspilari on auktoriteetti/kunnioitus. Tässä näkee alistuvia eleitä kahdella hyvin läheisellä lajitoverilla. Ihmisissä auktoriteetti ei ole niin läheisesti kytketty voimaan ja raakamaisuuteen kuin muissa kädellisissä. Se perustuu enemmän vapaaehtoiselle kunnioitukselle, ja jopa rakkaudelle, toisinaan.

Viides peruspilari on siveys/pyhyys. Tämä maalaus on nimeltään "The Allegory of Chastity," mutta siveys ei ole vain naisten seksuaalisuuden tukahduttamista. Se voi olla mikä vain ideologia, idea, joka kertoo, että tietyn hyveen voi saavuttaa kontrolloimalla sitä, mitä tekee kehollaan. Vaikka poliittinen oikeisto saattaa moralisoida seksiä paljon enemmän, poliittinen vasemmisto tekee samaa ruoan suhteen. Ruoasta on tulossa äärimmäisen moralisoitu nykyään, ja paljon siitä johtuu siveellisyydestä, siitä mitä suostuu koskemaan, tai laittamaan kehoonsa.

Uskon, että nämä ovat viisi parasta kandidaattia moraalisen mielen ensimmäiseen luonnokseen. Ainakin tulemme maailmaan valmiina oppimaan kaikki nuo asiat. Mutta, kun poikani Max kasvaa liberaalissa yliopistokaupungissa, miten tämä luonnos muuttuu? Ja miten se tulee eroamaan lapsesta, joka syntyi 100 kilometriä meistä etelään, Lynchburgissa, Virginiassa? Kulttuurieroja ajatellaksemme, kokeillaanpa eri kielikuvaa. Jos mielessä tosiaan toimii viisi systeemiä -- viisi intuition ja tunteiden lähdettä -- voimme ajatella moraalista mieltä ikään kuin taajuuskorjaimena, jossa on viisi kanavaa, ja missä voi säätää eri asetuksen joka kanavalle. Kollegoideni Brian Nosekin ja Jesse Grahamin kanssa teimme kyselyn, joka löytyy webistä osoitteesta www.YourMorals.org. Tähän mennessä 30 000 ihmistä on vastannut kyselyyn, ja tekin voitte tehdä sen. Tässä ovat tulokset. Tässä tulokset noin 23 000 yhdysvaltalaiselta. Vasemmalla liberaalien tulokset; oikealla konservatiivien; keskellä maltillisten. Sininen viiva näyttää ihmisten vastaukset keskimäärin kaikkiin pahantekokysymyksiin.

Kuten näette, ihmiset välittävät pahanteosta ja välittämisestä. He tukevat tällaisia lausuntoja kaikissa ryhmissä, mutta kuten näette liberaalit välittävät siitä vähän enemmän kuin konservatiivit. Sama tarina reiluudelle. Mutta katsokaa näitä kolmea viivaa. Liberaaleilla pisteet ovat alhaiset. Liberaalit sanovat käytännössä: "Ei, tämä ei ole moraalisuutta. Ryhmätunne, auktoriteetti, siveellisyys -- nämä eivät kuulu moraalisuuteen." Konservatiivisemmilla nämä arvot nousevat. Voimme sanoa, että liberaaleilla on kaksikanavainen, kahteen pilariin perustuva moraali. Konservatiiveilla on enemmän viiteen, tai viiden kanavan moraali.

Kaikissa maissa käy samoin. Tässä on 1 100 kanadalaisen datat. Nopeasti muutama muu. UK, Australia, Uusi-Seelanti, Länsi-Eurooppa, Itä-Eurooppa, Latinalainen Amerikka, Lähi-Itä, Itä-Aasia ja Etelä-Aasia. Huomatkaa kuinka kaikissa näissä kaltevuus on jyrkempi ryhmätunteelle, auktoriteetille ja siveellisyydelle. Se osoittaa, että missään maassa ei ole kinaa pahanteosta ja reiluudesta. Kaikki -- toki kiistelemme siitä, mikä on reilua -- mutta kaikkien mielestä pahanteko ja reiluus ovat tärkeitä. Moraaliset kiistat kulttuureissa ovat erityisesti ryhmätunteesta, auktoriteetista, siveellisyydestä.

Tämä ilmiö on niin voimakas, että se ilmenee kysymistavasta riippumatta. Yhdessä viimeaikaisessa tutkimuksessa pyysimme ihmisiä kuvittelemaan itsensä hankkimassa koiraa, valitsemalla rodun ja laajentamalla tietojaan siitä. Kuvitelkaa, että opitte, että tämä rotu on itsenäinen ja suhtautuu omistajaansa ystävänä ja tasavertaisena? Jos olet liberaali, sanot: "Hei, sepä hienoa!" Koska liberaalit sanovat: "Hae, ole hyvä." (Naurua) Mutta jos on konservatiivi, se ei ole niin hyvä asia. Jos on konservatiivi ja oppii, että koira on äärimmäisen lojaali kodille ja perheelleen, ja ei pidä vieraista -- konservatiiveille lojaalisuus on hyvä -- koirien kuuluu olla lojaaleja. Mutta liberaalista kuulostaa siltä kuin tämä koira olisi ehdolla republikaanien vaaleissa. (Naurua)

Saatatte sanoa, OK, liberaalien ja konservatiivien välillä on eroa, mutta mikä tekee noista kolmesta peruspilarista moraalisia? Eivätkö ne ole vain taustalla muukalaisvihassa, autoritarismissa ja puritanismissa? Mikä tekee niistä moraalisia? Mielestäni vastaus löytyy tästä uskomattomasta Hieronymus Boschin triptyykistä "Maallisten ilojen puutarha." Ensimmäisessä paneelissa näemme luomisen hetken. Kaikki on järjestyksessä, kaunista, ihmiset ja eläimet tekevät mitä niiden kuuluu tehdä siellä missä niiden kuuluu olla. Mutta kuten tuppaa käymään, asiat muuttuvat. Kaikki alkavat tehdä mitä haluavat kaikkien muiden ihmisten ja eläinten aukkojen kanssa. Jotkut teistä saattavat tunnistaa tämän 60-luvuksi. (Naurua) Mutta 60-luku vääjäämättömästi antaa tilaa 70-luvulle, jolloin aukkojen leikkaaminen sattui vähän enemmän. Bosch kutsui tätä helvetiksi.

Tämä triptyykki, nämä kolme paneelia, esittävät ajatonta totuutta siitä, että järjestys tuppaa katoamaan. Sosiaalisen entropian totuus. Jotta ette ajattelisi, että tämä on vain osa kristillistä kuvastoa, jossa kristityillä on tämä omituinen suhde mielihyvään, tässä sama tarina, sama lopputulos kerrottuna julkaisussa Nature-lehdessä muutama vuosi sitten. Siinä Ernst Fehr ja Simon Gachter laittoivat ihmiset pelaamaan yhteismaan ongelmaa. Peli, jossa annetaan ihmisille rahaa, ja sitten, pelin joka kierroksella, he voivat laittaa rahaa yhteiseen pottiin, ja kokeen suorittaja tuplaa kaiken, mitä siellä on, ja potti jaetaan kaikkien pelaajien kesken. Joten se on todella kiva analogia kaikenlaisille ympäristöongelmille, missä ihmisiä pyydetään tekemään uhrauksia, joista he itse eivät suoraan hyödy. Haluaa, että kaikki muut uhrautuvat, mutta jokaista viettelee ajatus vapaamatkustamisesta. Mitä tapahtuu on se, että aluksi ihmiset ovat melko yhteistyökykyisiä -- ja tätä pelataan nimettömänä. Ensimmäisellä kierroksella ihmiset antavat puolet kaikesta rahastaan. Mutta pian he huomaavat: "Hei, muut eivät anna yhtä paljon." "En halua olla luuseri. En aio tehdä yhteistyötä." Joten yhteistyön määrä laskee nopeasti melko hyvästä lähes nollaan.

Mutta sitten -- tässä jekku -- Fehr ja Gachter sanoivat, seitsemännellä kierroksella: "Me muutammekin sääntöjä. Jos haluatte antaa osan rahastanne rangaistaksenne ihmisiä, jotka eivät osallistu, voitte tehdä niin." Heti, kun ihmiset kuulivat rangaistuksesta, yhteistyö kasvaa uusiin lukemiin. Ja se jatkaa kasvamistaan. Monet tutkimukset näyttävät, että se todella auttaa yhteistyöongelmien ratkaisuun. Ei riitä, että vedotaan ihmisten hyvään tahtoon. Jonkinlainen rangaistus on avuksi. Vaikka se olisi vain häpeää tai juoruilua, tarvitaan jonkinlainen rangaistus saamaan ihmiset suuremmissa ryhmissä toimimaan yhdessä. Tuoreet tutkimukset jopa ehdottavat, että uskonto -- ihmisten jatkuva muistuttaminen Jumalasta -- johtaa usein yhteistyökykyisempään, sosiaalisempaan käytökseen, tietyissä tilanteissa.

Jotkut ajattelevat, että uskonto on mukautuma, joka kehittyi kulttuurisesti ja biologisesti ryhmien yhtenäistämiseksi, jotta ihmiset luottaisivat toisiinsa, ja pystyisivät tehokkaammin kilpailemaan muiden ryhmien kanssa. Mielestäni se on todennäköisestä, vaikka tämä onkin kiistanalainen aihe. Mutta olen erityisen kiinnostunut uskonnosta, ja uskonnon synnystä, ja mitä se tekee meille ja meidän hyväksemme. Koska mielestäni suurin ihme maailmassa ei ole Grand Canyon. Grand Canyon on hyvin yksinkertainen. Se on vain paljon kiveä, sitten paljon vettä ja tuulta, ja paljon aikaa, ja saadaan Grand Canyon. Se ei ole monimutkaista. Tämä on todella monimutkaista: että oli ihmisiä, jotka asuivat paikoissa kuten Grand Canyon, tehden yhteistyötä keskenään, tai Afrikan savanneilla, tai Alaskan jäisillä rannoilla, ja sitten jotkut näistä kylistä kasvoivat uljaiksi kaupungeiksi, kuten Babylon, Rooma, ja Tenochtitlán. Miten se tapahtui? Tämä on todellinen ihme, paljon vaikeampi selittää kuin Grand Canyon.

Vastaus on, uskoakseni, että he käyttivät kaikkia pakin työkaluja. Vaati kaiken moraalipsykologiamme luoda nämä yhteistyötä tekevät ryhmät. Kyllä, pitää olla kiinnostunut pahanteosta, tarvitaan oikeudenmukaisuuden psykologiaa. On helpompaa järjestää ryhmä, jos on alaryhmiä, ja jos alaryhmillä on sisäinen rakenne, ja jos on jonkinlainen ideologia, joka vaatii ihmisiä hillitsemään lihallisuuttaan päästäkseen korkeampiin, jalompiin päämääriin. Ja nyt pääsemme liberaalien ja konservatiivien erimielisyyden ytimeen. Koska liberaalit torjuvat kolme näistä peruspilareista. He sanovat: "Ei, vaalikaamme erilaisuutta, ei yhtäläisiä ryhmiä." He sanovat: "Kyseenalaistetaan auktoriteetti." Ja he sanovat: "Älkää soveltako minuun lakejanne."

Liberaaleilla on hyvin jalot syyt tähän. Perinteinen auktoriteetti, perinteinen moraalisuus voi olla hyvin sortavaa, ja rajoittavaa niille, jotka ovat pohjalla. Naisille, ihmisille, jotka eivät mahdu muottiin. Joten liberaalit puhuvat heikkojen ja sorrettujen puolesta. He haluavat muutosta ja oikeutta, jopa kaaoksen uhalla. Tämän kaverin t-paidassa lukee: "Lopeta nalkuttaminen, aloita vallankumous." Jos pitää uusista kokemuksista, vallankumous on hyvä, se on vaihtelua, hauskaa. Konservatiivit sen sijaan puhuvat instituutioista ja perinteistä. He haluavat järjestystä, jopa pohjalla olevien kustannuksella. Suuri konservatiivinen oivallus on, että järjestystä on vaikea saada aikaan. Se on erittäin arvokasta, ja erittäin helppoa kadottaa. Kuten Edmund Burke sanoi: "Pidäkkeet miehille, kuten myös heidän vapautensa, tulee laskea heidän oikeuksikseen." Tämä oli Ranskan vallankumouksen kaaoksen jälkeen. Kun näette, että liberaaleilla ja konservatiiveilla on molemmilla jotain annettavaa, että he muodostavat tasapainon muutoksen ja vakauden välillä -- silloin mielestäni pystyy astumaan moraalisen matriisin ulkopuolelle.

Tämän hieno oivallus on kaikissa Aasian uskonnoissa. Ajatelkaa jinia ja jangia. Jin ja Jang eivät ole vihamiehiä. Ne eivät vihaa toisiaan. Jin ja Jang ovat molemmat tarpeellisia, kuten yö ja päivä, jotta maailma voi toimia. Sama löytyy hindulaisuudessa. Hindulaisuudessa on monia korkeita jumalia. Kaksi niistä ovat Vishnu, ylläpitäjä, ja Shiva, tuhoaja. Tämä kuva näyttää molemmat jumalat jakamassa saman kehon. Vasemmalla on Vishnun tunnukset, joten voimme ajatella Vishnua konservatiivisena jumalana. Oikealla on Shivan tunnukset. Shiva on liberaali jumala. Ja ne työskentelevät yhdessä. Sama löytyy buddhalaisuudesta. Nämä kaksi runosäkeistöä sisältävät mielestäni syvimmät oivallukset, joita on ikinä saavutettu moraalipsykologiassa. Zen-mestari Seng-ts'an: "Jos haluat saada yksinkertaisen totuuden, älä anna oikean ja väärän kiinnostaa. Oikean ja väärän ristiriita on mielen sairaus." Valitettavasti se on sairaus, joka on tarttunut useisiin maailman johtajiin. Mutta ennen kuin tunnette ylemmyyttä George Bushia kohtaan, ennen kuin heitätte kivenne, kysykää itseltänne, hyväksyttekö tämän? Hyväksyttekö poistumisen hyvän ja pahan taistelusta? Voitteko olla olematta puolesta tai vastaan mitään?

Ja, miksi? Mitä pitäisi tehdä? Jos otetaan suurin oivallus muinaisista Aasian filosofioista ja uskonnoista ja yhdistetään se moraalipsykologian uusimman tutkimuksen kanssa, voi mielestäni tulla näihin johtopäätöksiin: että oikeudentuntoiset mielemme ovat evoluution suunnittelemia, yhdistääkseen meidät ryhmiin, jakaakseen meidät muita ryhmiä vastaan ja sitten sokaistakseen meidät totuudelta. Mitä sinun tulisi tehdä? Käskenkö tässä teitä pidättäytymään kilvoittelusta? Käskenkö teitä syleillä Seng-ts'anin ajatuksia ja lopettaa kamppailun puolesta ja vastaan? Ei, en missään tapauksessa. En tarkoita sitä. Tämä on ihmeellinen ryhmä ihmisiä, joka tekee niin paljon käyttäen lahjojaan, nerokkuuttaan, energiaansa, rahaansa, tehdäkseen maailmasta paremman paikan, taistellakseen -- taistellakseen vääryyksiä vastaan, ratkaistakseen ongelmia.

Mutta kuten opimme Samantha Powerilta hänen tarinassaan Sergio Vieira de Mellosta, ei voi vaan marssia sisään sanoen: "Olet väärässä, ja minä olen oikeassa." Koska, kuten juuri kuulimme, kaikki ajattelevat olevansa oikeassa. Monet ongelmat, jotka meidän tulee ratkaista, vaativat meitä muutamaan muita ihmisiä. Jos haluaa muuttaa ihmisiä, paljon parempi tapa on ensin ymmärtää, keitä me olemme -- ymmärtää moraalipsykologiaamme, ymmärtää, että olemme kaikki oikeassa -- ja sitten astua ulos, vaikka vain hetkeksi -- moikata Seng-ts'ania. Astukaa ulos moraalisesta matriisista, yrittäkää nähdä se esitettynä kamppailuna, jossa jokainen ajattelee olevansa oikeassa, ja jokaisella on syynsä -- vaikka olisitkin eri mieltä niistä -- jokaisella on syynsä tekoihinsa. Astukaa ulos. Ja jos teette sen, se on olennainen siirtymä kohti moraalista nöyryyttä, saadaksenne itsenne pois omahyväisyydestänne, joka on normaali ihmisyyden tila. Ajatelkaa Dalai Lamaa. Ajatelkaa Dalai Laman jättiläismäistä moraalista auktoriteettia -- ja se tulee hänen moraalisesta nöyryydestään.

Joten sanomani tässä puheessa, ja koko TEDin idea -- on, että tämä on ryhmä intohimoisesti sitoutunut muutamaan maailmaa paremmaksi. Ihmiset ovat intohimoisesti sitoutuneet yrittämään tehdä maailmasta paremman paikan. Lisäksi on myös intohimoinen sitoutuminen totuuteen. Ja mielestäni vastaus on käyttää tuota intohimoista sitoutumista totuuteen ja yrittää muokata meille kaikille parempaa tulevaisuutta. Kiitos. (Aplodeja)