Jeff Hawkins: Kuinka aivotiede tulee muuttamaan tietojenkäsittelyn

Teen kahta asiaa: suunnittelen mobiililaitteita ja tutkin aivoja. Puheeni käsittelee aivoja, ja jee, täällä on aivofani paikalla. (Naurua) Jos saisin kalvoni esiin, näette otsikkoni ja kaksi työpaikkaani. Tulen puhumaan siitä, miksi aivojen toiminnalle ei ole hyvää teoriaa, ja miksi sellaisen kehittäminen on tärkeää, ja mitä voimme tehdä asialle. Yritän tehdä tämän 20 minuutissa. Toimin kahdessa paikassa. Monet tietänevät minut Palmin ja Handspringin ajoiltani, mutta vedän myös voittoa tavoittelematonta tutkimuskeskusta, Redwood Neuroscience Institute, ja tutkimme teoreettista neurotiedettä ja sitä, miten isoaivot toimivat. Tulen puhumaan siitä.

Minulla on yksi kalvo toisesta puolestani, elämästä tietokoneiden parissa. Tässä on tuotteita, joiden kanssa olen työskennellyt viimeisten 20 vuoden aikana, alkaen omalaatuisesta kannettavasta ensimmäisiin tabletteihin ja niin edelleen, uusimpana Treo, ja jatkamme tätä edelleen. Uskon mobiililaitteiden olevan tietojenkäsittelyn tulevaisuus, ja yritän tehdä maailmasta vähän paremman paikan työskentelemällä näiden parissa. Mutta tämä oli, täytyy tunnustaa, vahinko. En halunnut tehdä näitä tuotteita, ja urani alussa päätin, etten halua tietokonealalle.

Minun täytyy mainita, että kalvolla oleva kuva graffiti-järjestelmästä -- graffiti on tekstintunnistus-merkistö kosketuslaitteille -- löysin sivuston opettajille, jotka tekevät näitä mallikirjaimia luokkansa seinälle ja he olivat lisänneet graffiti-merkit siihen -- olen pahoillani.

(Naurua)

Kävi siis niin, että olin nuori ja valmistuin insinööriksi Cornellista 1979, ja päätin -- menin töihin Intelille, olin tietotekniikka-alalla -- ja kolmen kuukauden päästä rakastuin johonkin muuhun, ja sanoin: "Olen valinnut väärän uran" -- rakastuin aivoihin. Tämä on kuva aivoista, viivapiirros. En muista tarkalleen, miten siinä kävi, mutta yksi muisto on vahvana mielessäni. Syyskuussa 1979 Scientific American -lehti julkaisi erikoisnumeron aivoista. Se oli todella hyvä. Se oli yksi parhaista ikinä. He kertoivat neuroneista ja taudeista ja näkemisestä, ja kaikesta mitä voi haluta tietää aivoista. Se oli todella vaikuttavaa.

Saattoi saada kuvan, että tiedämme paljon aivoista. Mutta viimeisen artikkelin lehdessä oli kirjoittanut Francis Crick, DNA-kuuluisuus. Tänään on uskoakseni DNA:n löytämisen 50-vuotispäivä. Hän kirjoitti jutun sanoen käytännössä, että no, tämä on hyvä ja hienoa, mutta tiedättekös, emme tiedä jaskan vertaa aivoista, kellään ei ole hajuakaan, miten ne toimivat, joten älkää uskoko, mitä teille kerrotaan. Tämä on lainaus artikkelista: "Mikä epäilyttävästi puuttuu", hän on brittiherrasmies, eli "Mikä epäilyttävästi puuttuu on laaja viitekehys, jolla tulkita näitä erilaisia lähestymistapoja." Minusta sana viitekehys oli mahtava. Hän ei sanonut, että meillä ei ole teoriaa. Hän sanoo, ettemme edes tiedä, miten lähestyä asiaa -- meillä ei ole edes viitekehystä. Olemme esiparadigmaattisessa vaiheessa, Thomas Kuhnin mukaan. Minä rakastuin tähän, ja sanoin, että meillä on jo näin paljon tietoa aivoista. Kuinka hankalaa se voi olla? Tässä asiassa voisin tehdä jotain elinaikanani. Yritin pois tietotekniikka-alalta aivotieteiden pariin.

Menin MIT:n teköälylaboratorioon, ja sanoin, että haluan rakentaa älykkäitä koneita, mutta ensin haluan opiskella, miten aivot toimivat. He sanoivat: "Ei sinun niin tarvitse tehdä. Sen kuin ohjelmoit tietokoneita; se on kaikki mitä tarvitsemme." Sanoin: "Ei, teidän todella pitäisi opiskella aivoja." He sanoivat: "Olet väärässä." Minä: "Itse olette". En päässyt sinne opiskelemaan.

(Naurua)

Olin nuori ja pettynyt, mutta menin takaisin muutaman vuoden päästä Californian Berkeleyhin. Aioin mennä sisään biologiselta puolelta. Pääsin sisään tohtoriohjelmaan biofysiikassa, ja totesin, että opiskelen aivoja nyt, haluan opiskella niiden teoriaa. Ja he sanoivat, että ei aivojen teoriaa voi opiskella. Ei sitä tehdä. Ei sille saa rahoitusta. Jatko-opiskelijana et voi tehdä sellaista. Voihan hemmetti, sanoin. Olin masentunut. Tiesin pystyväni johonkin tällä alalla. Joten menin takaisin tietokonealalle, pohtien, työskentelen täällä hetken, teen jotain. Sillion suunnittelin kaikki nuo aiemmat tuotteet.

(Naurua)

Ajattelin tekeväni sitä neljä vuotta, ansaitsevani rahaa, rakentaisin perhettä ja aikuistuisin, ja ehkä neurotieteetkin kehittyisivät sillä aikaa. No, siihen meni yli neljä vuotta -- tähän mennessä 16. Mutta teen sitä nyt, ja kerron siitä teille. Miksi meillä pitäisi olla hyvä teoria aivoista? On monia syitä tehdä tiedettä. Yksi perustava syy on halu ymmärtää asioita. Olemme uteliaita, menemme ja hankimme tietoa. Miksi tutkia muurahaisia? Se on kiinnostavaa. Opimme ehkä jotain hyödyllistä, mutta se on mielenkiintoista ja kiehtovaa. Joskus tieteellä on muita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erittäin kiinnostavaa.

Joskus tiede kertoo jotain meistä itsestämme, siitä keitä olemme. Se on harvinaista: evoluutio ja Kopernikus tekivät niin, ja saimme uuden käsityksen itsestämme. Loppujen lopuksi olemme aivomme. Aivoni puhuu teidän aivoillenne. Kehomme hengaavat mukana, mutta aivoni puhuvat teidän aivoillenne. Jos haluamme ymmärtää, keitä olemme, miten tunnemme ja käsitämme, silloin todella ymmärrämme, mitä aivot ovat. Toinen syy on, että joskus tiede johtaa isoihin yhteiskunnallisiin hyötyihin, teknologioihin, tai bisneksiin, joita siitä syntyy. Kun ymmärrämme aivojen toimintaa, pystymme rakentamaan älykkäitä koneita, ja se tulee hyödyttämään yhteiskuntaa suunnattomasti, kuten perustavanlaatuiset teknologiat.

Miksei meillä ole teoriaa aivoista? Ihmiset ovat työskennelleet sen parissa 100 vuotta. Katsotaan ensin, miltä tavallinen tiede näyttää. Tämä on tavallista tiedettä. Siinä on kiva tasapaino teorian ja kokeellisuuden välillä. Kun teoreetikot sanovat, että näin se toimii, soveltajat sanovat, että olet väärässä. Se menee edestakaisin, tiedättehän. Se toimii fysiikassa, geologiassa. Mutta miltä neurotiede näyttää? Tällaiselta. Meillä on suunnaton määrä tietoa anatomiasta, fysiologiasta ja käytöksestä. Yksityiskohtaista tietoa aivoista on käsittämätön määrä. Tämänvuotisessa neurotieteen konferenssissa oli 20 000 osallistujaa, ja jokainen heistä tutkii aivoja. Paljon tietoa, mutta ei teoriaa. On vain pieni surullinen laatikko tuolla ylhäällä.

Teoria ei ole ollut keskeisessä roolissa neurotieteissä. Se on sääli. Kuinka tähän on tultu? Kysyttäessä neurotieteilijöiltä, miksi asia on näin, he myöntävät sen, ja sanovat, että on useita syitä, miksei aivoista ole kunnon teoriaa. Jotkut sanovat, että tietoa ei ole tarpeeksi, tarvitaan lisää, on vielä paljon tuntematonta. Tietoahan on niin paljon, että se tulee korvista ulos. Tietoa on niin paljon, ettemme tiedä, miten organisoida sitä. Mitä hyötyä on lisätiedoista? Olemme ehkä onnekkaita ja löydämme jonkun maagisen palasen, mutten usko siihen. Tämä on seuraus siitä, että meillä ei ole teoriaa. Emme tarvitse lisätietoja -- tarvitsemme teorian.

Joskus sanotaan, että aivot ovat niin monimutkaiset, että kestää vielä 50 vuotta. Luulen, että Chris sanoi tällaista eilen. En muista tarkkaan, Chris, mutta sanoit aivojen olevan maailmankaikkeuden monimutkaisin asia. Se ei ole totta. Olet monimutkaisempi kuin aivosi. Sinulla on aivot. Aivot näyttävät monimutkaisille -- niin moni muukin asia, ennen kuin ne ymmärretään. Näin on aina ollut. Voidaan sanoa että isoaivoissa, joista olen kiinnostunut, on 30 miljardia solua. Mutta tiedättekö? Erittäin säännöllisesti. Samaa asiaa toistetaan uudelleen ja uudelleen. Se ei ole niin monimutkainen kuin näyttäisi.

Jotkut sanovat, että aivot eivät voi ymmärtää aivoja. Tosi zenmäistä. Huu. (Naurua) Tiedättehän, se kuulostaa hyvälle, mutta missä on pointti? Se on vain pino soluja. Maksa voidaan ymmärtää. Siinäkin on pino soluja, vai mitä? En usko, että siinä on mitään perää. Jotkut sanovat, että en ole vain pino soluja -- olen tietoinen. Tunnen kokemuksia, olen maailmassa. En ole vain soluja. No, ihmiset uskoivat, että elämän taustalla oli elämänvoima, ja nyt tiedämme, ettei näin ole. Ei ole syytä -- ihmiset eivät vain usko solujen pystyvän siihen, mitä ne tekevät. Jotkut ovat pudonneet metafyysisen dualismin kuoppaan, jotkut fiksutkin, mutta voimme välttää sen.

(Naurua)

Kerron teille, että on jotain muutakin, joka on perustavanlaatuista -- toinen syy, miksi aivoista ei ole teoriaa: meillä on intuitiivinen, vahva mutta väärä käsitys, joka estää näkemästä vastausta. Uskomme itsestäänselvyyksiin, mutta olemme väärässä. Tällaista on tapahtunut tieteen historiassa aiemminkin. Nyt kerron siitä vähän lisää. Katsottaessa tieteellisiä läpimurtoja, näin tapahtui: Kopernikuksen aurinkokunta, Darwinin evoluutio, Wegenerin mannerlaatat. Näissä oli paljon yhteistä aivotieteisiin.

Ensinnäkin, paljon tietoa ilman selityksiä. Paljon. Tilanteen käsittely helpottui, kun teoria tuli kuvioihin. Parhaat ajattelijat olivat ymmällään -- todella fiksutkin. Emme ole nyt fiksumpia kuin he silloin. On hankala ajatella asioita, mutta jo keksittyjä asioita on helppo ymmärtää. Tyttäreni ymmärsivät nuo kolme teoriaa perusmuodossaan ollessaan vielä lastentarhassa. Se ei ole hankalaa; tässä on omena ja tässä appelsiini, ja maa pyörii ympäri, ja niin edelleen.

Vastaus oli olemassa kaiken aikaa, mutta emme huomioineet sitä tämän vuoksi; vahva, intuitiivinen käsityksemme oli väärä. Aurinkokuntaan liittyen ajatus maan pyörimisestä, että maapallon pinta kiitää tuhansia kilometrejä tunnissa ja maapallo kiertää aurinkoa miljoonia kilometrejä tunnissa -- se on hulluutta. Tiedämme, ettei maa liiku. Huomaatteko sen menevän tuhatta ja sataa? Ette tietenkään! Jos joku sanoi, että se pyörii avaruudessa hurjaa vauhtia, hänet lukittiin hullujenhuoneelle.

(Naurua) Eli se oli intuitiivista. Entäpä evoluutio? Sama asia. Opetamme lapsillemme Raamattua, että Jumala loi lajit, koirat koiriksi ja kissat kissoiksi, ihmiset ihmisiksi, kasvit kasveiksi, ja ne eivät muutu. Nooa laittoi ne arkkiin ja niin edelleen. Tiedättekö, faktahan on, jos uskotte evoluutioon, niin meillä kaikilla on yhteinen sukupuu aulassa olevan kasvin kanssa. Niin evoluutio kertoo meille. Se on totta ja uskomatonta. Sama pätee mannerlaattoihin. Vuoret ja mantereet kelluvat ympäriinsä maapallon pinnalla, tiedättehän? Kuulostaa hullulle.

Mikä siis on se intuitiivinen ja väärä oletus, joka estää meitä ymmärtämästä aivoja? Se vaikuttaa selvältä ja oikealta, ja niin kuuluukin. Sitten joudun perustelemaan, miksi olette väärässä. Intuitiivinen ja selvä asia on, että älykkyys määrittyy käytöksestä, ja me olemme älykkäitä, koska käyttäydymme älykkäästi. Se on väärä oletus. Älykkyyden määritelmä on ennakointi.

Kuljetan teidät muutamien kalvojen läpi, ja annan esimerkin tästä. Tässä on järjestelmä. Insinöörit pitävät näistä. Tiedemiehet pitävät näistä. He sanovat, tässä on laatikko, ja sen syöte ja tuotos. Tekoälytutkijoiden mukaan laatikko on ohjelmoitava tietokone, koska se vastaa aivoja, ja annamme sille syötteen, ja se tekee jotain, 'käyttäytyy' jotenkin. Alan Turing määritteli Turingin testin, jossa jokin on älykäs, jos se käyttäytyy, kuten ihminen tekisi. Käyttäytyminen älykkyyden mittarina on ollut mielissämme vallalla pitkään.

Minä puhun todellisesta älykkyydestä. Se rakentuu jostain muusta. Koemme maailman havaintojen sarjana, ja tallennamme ne, ja haemme muistista. Hakiessamme yhdistämme niitä todellisuuteen, ja ennakoimme koko ajan. Se on perustava mittari. Se on mittari, joka määrittää ymmärrämmekö me maailmaa -- ennakoimmeko? Olette älykkäitä nyt, tekemättä mitään. Ehkä raavitte itseänne tai nenäänne, mutta ette tee mitään, ja olette silti älykkäitä -- ymmärrätte mitä sanon. Koska olette älykkäitä, tiedätte mikä on lauseen seuraava -- sana.

Se vain tuli teille, ennakoitte koko ajan. Yritän sanoa ennakko-oletusten tekemisen olevan isoaivojen tehtävä. Jotenkin ennakko-oletukset johtavat älykkääseen käytökseen. Tarkastellaanpa aivoja ilman älykkyyttä. Otetaan tarkasteluun vanhat aivot, ei-nisäkkään, vaan vaikkapa matelijan, otetaan esimerkiksi alligaattori. Alligaattorilla on kehittyneitä aisteja. Sillä on hyvät silmät ja korvat ja tuntoaisti, ja suu ja nenä. Sillä on monimutkainen käytös. Se voi juosta ja piiloutua. Se pelkää ja tuntee. Se voi syödä sinut. Se voi hyökätä. Se voi tehdä kaikenlaista. Mutta emme pidä sitä kovin älykkäänä, ihmisten mittapuulla.

Sillä on kuitenkin monimutkaista käytöstä. Mitä evoluutiossa oikein tapahtui? Elovuution kuluessa nisäkkäät alkoivat kehittää isoaivoja. Esitän isoaivot tässä laatikkona vanhojen aivojen päällä. Neocortex tarkoittaa uutta kerrosta. Uusi kerros aivoissa. Jos et tiedä, se on se ryppyinen juttu päässäsi, joka rypistyi, koska se tungettiin liian pieneen tilaan.

(Naurua)

Oikeasti, niin se on. Se on lautasliinan kokoinen. Se ei mahdu kalloon, joten se rypistyy. Katsokaa piirrosta. Vanhat aivot ovat siellä. Teilläkin on alligaattorin aivot. On on. Se on tunteita kokeva osa. Kaikki vaistot, tunnereaktiot. Sen päällä meillä on muistijärjestelmä -- isoaivot. Se istuu aivojen havaintojärjestelmän päällä. Kun aistihavainnot tulevat sisään ja vanhoihin aivoihin, se johdetaan myös isoaivoihin. Ja ne painavat muistiin. Ne sanovat, minä tulen muistamaan kaiken, mitä tapahtuu: missä olen ollut, ketä olen nähnyt, mitä kuullut. Ja tulevaisuudessa, kun vastaavaa nähdään uudelleen, samanlaisessa ympäristössä, tai samassa, se esitetään uudelleen. Haetaan muistista. Hei, olen ollut täällä ennenkin. Ja viimeksi tapahtui näin. Se auttaa ennakoimaan tulevaa. Se käytännössä syöttää signaaleja takaisin aivoihin; antaa nähdä, mitä tapahtuu seuraavaksi, antaa kuulla 'sanan' ennen kuin se sanotaan. Tämä takaisinsyöttö vanhoihin aivoihin mahdollistaa älykkäämpien päätösten teon.

Tämä on puheeni tärkein osa, joten pysytellään tässä. Koko ajan siis huomaa voivansa ennakoida asioita. Jos on rotta sokkelossa, ja oppii sokkelon, niin ensi kerralla sokkelossa, onkin yhtäkkiä älykkäämpi, koska tunnistaa sokkelon, tietää minne mennä. Olen ollut täällä, osaan kuvitella tulevaisuuden. Niin se menee. Ihmisissä -- tämä muuten pätee kaikkiin nisäkkäisiin -- ihmisissä se meni vielä pidemmälle. Ihmisille kehittyi isoaivojen etuosa, otsalohko. Ja luonto teki pienen tempun. Se kopioi takaosan, joka käsittelee havaintoja, ja laittoi sen eteen. Ihmisillä on samat mekanismit edessä, mutta käytämme niitä liikkeiden hallintaan.

Pystymme suunnittelemaan liikkeitä, ja niin edelleen. En ehdi paneutua kaikkeen, mutta ymmärtääkseen aivoja on ymmärrettävä, miten nisäkkäiden isoaivot toimivat, kuinka tallennamme havaintoja ja teemme ennakointeja. Annan muutamia esimerkkejä ennakko-oletuksista. Sanoin jo 'sanan'. Musiikissa, jos olette kuulleet laulun aiemmin, ja joku laulaa samaa uudelleen, seuraava sävel pompahtaa mieleen -- sen ennakoi. Jos kyseessä on albumi, seuraava kappale tulee mieleen. Teette ennakko-oletuksia koko ajan.

Minulla on tämä 'muunnetun oven ajatuskoe'. Ajatuskokeessa kotonasi on ovi, ja kun olet täällä, muutan sitä. Kaverini kotonasi muuttaa oven paikkaa, ja siirtää ovenkahvaa kaksi senttiä. Kun tulet kotiin ja ojennat kätesi, ja tavoittelet kahvaa, huomaat että se on väärässä paikassa, ohoh, jotain on tapahtunut. Kestää ehkä hetken huomata mitä. Voisin muuttaa ovenkahvaa eri tavoin: tehdä isomman tai pienemmän, maalata oven väreillä, lisätä ikkunan. Voin tehdä tuhansia asioita ja kun avaat oven huomaat hetkessä jonkin muuttuneen.

Insinöörien ja tekoälyn näkökulma on tehdä ovitietokanta oven ominaisuuksista. Kun menet ovelle, tarkastetaan ne yksi kerrallaan. Ovi, ovi, ovi, väri -- tiedättehän. Eivät aivot toimi niin. Aivot tekevät koko ajan oletuksia siitä mitä tulee tapahtumaan ympäristössä. Kun laitan käden pöydälle, oletan sen pysähtyvän. Kun kävelen, jos askel ei osu kohdalleen millimetreissä, tiedän jonkin muuttuneen. Teet koko ajan ennakointeja ympäristöstä. Tässä on kuva naisesta. Ihmisiä katsoessa silmänne liikkuvat 2-3 kertaa sekunnissa. Ette huomaa tätä, mutta ne liikkuvat. Kun katsotte jonkun kasvoja katsotte silmiä, nenää, suuta. Kun silmä liikkuu silmästä silmään, jos siellä olisikin muuta, kuten nenä silmän tilalla, olisitte, voi hemmetti -- eikö niin. (Naurua) Tuossa henkilössä on jotain vialla. Teette ennakko-oletuksen. Ette vain katso, mitä näette. Nenä, okei. Ei, teillä on oletus, mitä nähdä.

(Naurua)

Koko ajan. Pohditaanpa, miten testata älykkyyttä? Testataan sitä oletuksilla. Mikä on seuraava sana? Tämä on tälle kuten tämä tälle. Mikä on seuraava numero? Tässä kolme kuvaa esineestä. Mikä on neljäs? Näin me testaamme. Kyse on ennakko-oletuksista. Mikä on siis resepti teorialle aivoista? Ensiksikin, on oltava oikea viitekehys. Se on muistin viitekehys, ei laskennan tai käyttäytymisen. Kuinka talletetaan ja haetaan näitä jaksoja tai havaintoja? Sitten, otetaan nippu teoreetikkoja.

Biologit eivät ole kovin hyviä. Näin on yleisesti biologian teorian historiassa. Parhaat kumppanit ovat fyysikkoja, insinöörejä ja matemaatikkoja, algoritmisia ajattelijoita. Heidän on opittava anatomiaa ja fysiologiaa. On tehtävä anatomisesti realistisia teorioita. Joka kertoo teorian, kuinka aivot toimivat, eikä kerro tarkkaan, mitä niissä tapahtuu kytkentöjen tasolla -- se ei ole teoria. Sitä me teemme Redwoodin neurologisessa instituutissa. Etenemme tässä fantastisesti, ja odotan olevani täällä lähitulevaisuudessa kertomassa siitä. Olen todella innoissani. Tähän ei mene 50 vuotta.

Miltä aivojen teoria näyttäisi? Se on teoria muistista. Se ei ole kuten tietokoneen muisti. Hyvin erilainen. Se on näiden moniulotteisten sarjojen muisti, kuten se, mitä tulee silmistä. Se on sarjallinen muisti. Ei voi oppia ilman kiinnekohtia. Kappale pitää kuulla havaintosarjana, ja se muistetaan ajallisena sarjana. Sarjoja muistetaan, kun nähdään tai kuullaan jotain, mikä muistuttaa jostakin, ja se palaa muistiin. Se on automaattista. Tulevien havaintojen ennakko-oletus. Teorian on oltava biologisesti tarkka, testattavissa, se pitää voida rakentaa. Jos sitä ei rakenna, sitä ei tajua. Yksi kalvo vielä.

Mihin tämä johtaa? Älykkäisiin koneisiin? Ehdottomasti. Ja erilaisiin kuin luullaan. Olen varma, että se tulee tapahtumaan. Tulemme rakentamaan juttuja piistä. Tekniikat, joilla teemme tietokoneen muisteja, käyvät myös tähän. Mutta nämä ovat erilaisia muisteja. Yhdistämme niitä sensoreihin, jotka havainnoivat todellista maailmaa, ja ne oppivat ympäristöstään.

On epätodennäköistä, että robotit tulevat alussa. Ei niin, etteivätkö ne olisi hyödyllisiä ja tehtävissä. Robotiikka on vaikein osa. Se on vanhat aivot. Todella vaikeaa. Aivojen uudet osat ovat helpompia kuin vanhat. Alkuun ei tarvita juurikaan robotiikkaa. Ette tule näkemään C-3PO:ta. Tulette näkemään älykkäitä autoja, jotka ymmärtävät, mitä liikenne ja ajaminen ovat, ja ovat oppineet, että liian pitkään vilkuttavat autot eivät ole kääntymässä.

(Naurua)

Turvajärjestelmistä voidaan tehdä älykkäitä. Kaikkialla, missä käytämme aivojamme, mutta emme mekaniikkaa -- ne tulevat tapahtumaan ensin. Lopulta maailma on rajana. En tiedä, miten tässä käy. Tunnen ihmisiä, jotka suunnittelivat mikroprosessorin, ja he tiesivät sen olevan merkittävä juttu, mutta he eivät tienneet, mitä siitä seuraisi. He eivät voineet aavistaa kännyköitä, Internettiä, jne. He tiesivät tekevänsä taskulaskimia, ja liikennevalo-ohjaimia, mutta siitä tuli suurta. Samalla lailla aivotiede ja nämä muistit tulevat olemaan perustava teknologia, ja se tulee johtamaan uskomattomiin muutoksiin 100 vuoden aikana. Olen myös innoissani siitä, miten niitä käytetään tieteessä. Tässä olikin aikani, ylitin sen jo, ja lopetan tähän.