James Hansen: Miksi minun on pakko puhua ilmastonmuutoksesta

Mitä sellaista minä tiedän, mikä saisi minut, vähäpuheisen tiedemiehen Keskilännestä, joutumaan pidätetyksi Valkoisen talon edestä mieltä osoittamasta? Mitä sinä tekisit, jos tietäisit sen, mitä minä tiedän? Lähdetään liikkeelle siitä, miten päädyin tähän. Onnekseni vartuin aikana, jolloin vuokraviljelijän lapsen ei ollut vaikea raivata tietään valtionyliopistoon.

Todellinen onnenpotku oli päästä opiskelemaan Iowan yliopistoon professori James Van Allenin johdolla. Hän rakensi laitteita USA:n ensimmäisiin satelliitteihin. Professori Van Allen kertoi minulle, että Venuksessa oli havaittu voimakasta mikroaaltosäteilyä. Tarkoittiko se, että Venuksella oli ionosfääri? Vai oliko Venus tavattoman kuuma? Oikea vastaus, jonka vahvisti Neuvostoliiton Venera-avaruusalus, oli se, että Venus oli hyvin kuuma -- lähes 500 °C. Sitä piti kuumana paksu hiilidioksidikaasukehä.

Onnistuin pääsemään NASAan ja ehdotukseni koelennosta Venukseen hyväksyttiin. Laitteemme otti tämän kuvan Venuksen hunnusta, joka osoittautui rikkihaposta muodostuneeksi savusumuksi. Laitteemme ollessa rakenteilla tulin osallistuneeksi laskelmiin kasvihuoneilmiöstä täällä Maan ilmakehässä, koska oivalsimme, että ilmakehän rakenne oli muuttumassa. Lopulta jätin päätutkijan tehtävän Venus-kokeessa, koska silmiemme edessä muuttuva planeetta on kiinnostavampi ja tärkeämpi. Sen muutokset vaikuttavat koko ihmiskuntaan.

Kasvihuoneilmiö oli ymmärretty hyvin jo runsaan vuosisadan ajan. Brittiläinen fyysikko John Tyndall teki 1850-luvulla laboratoriomittauksia infrapunasäteilystä, joka on lämpöä. Hän osoitti, että CO2:n kaltaiset kaasut sitovat lämpöä ja toimivat siten peitteen tavoin lämmittäen Maan pintaa.

Yhdessä muiden tutkijoiden kanssa analysoimme Maan ilmastohavaintoja. Vuonna 1981 julkaisimme Science-lehdessä artikkelin, jonka johtopäätös oli, että havaittu 0,4 celsiusasteen lämpeneminen menneellä vuosisadalla oli yhdenmukainen lisääntyvän CO2:n aiheuttaman kasvihuoneilmiön kanssa. Maapallo todennäköisesti lämpenisi 1980-luvulla, ja lämpeneminen ylittäisi satunnaisen säänvaihtelukohinan vuosisadan loppuun mennessä. Sanoimme myös, että 21. vuosisadalla nähtäisiin ilmastovyöhykkeiden muutoksia, uusia kuivuudelle alttiita alueita Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa, mannerjäätiköiden eroosiota, merenpintojen nousua, ja tarunhohteisen Luoteisväylän avautuminen. Kaikki nämä vaikutukset ovat sittemmin joko tapahtuneet tai hyvää vauhtia tapahtumassa.

Tämä tutkimus pääsi New York Timesin etusivulle, ja jouduin todistamaan kongressille 1980-luvulla; annoin lausunnon, jossa korostin sitä, että ilmastonmuutos lisää maapallon veden kiertokulun ääri-ilmiöitä. Toisaalta lämpöaaltoja ja kuivia kausia lämpiämisen suorana seurauksena, mutta myös, koska lämpimämpi ilmakehä sisältää enemmän vesihöyryä ja siinä piilevää energiaa, sateet muuttuvat ääri-ilmiöiksi. On tulossa voimakkaampia myrskyjä ja suurempia tulvia. Kuinka ollakaan, ilmaston lämpeneminen haukkasi ison osan ajastani ja vei huomioni tieteen tekemisestä -- osittain siksi, että olin valittanut, että Valkoinen talo muutti todistustani. Päätin palata tiukasti tieteen tekemiseen ja jättää viestinnän muille.

15 vuoden kuluttua todisteet ilmaston lämpenemisestä olivat paljon pitävämmät. Useimmat vuoden 1981 tutkimuksessa mainitut asiat olivat tosiasioita. Sain etuoikeuden puhua kahdesti presidentin ilmastoasiantuntijoille. Mutta energiapolitiikassa keskityttiin edelleen löytämään lisää fossiilisia polttoaineita. Tuolloin meillä oli kaksi lastenlasta: Sophie ja Connor. Päätin, etten halunnut heidän sanovan tulevaisuudessa: "Pappa tajusi, mitä oli tapahtumassa, mutta ei tehnyt sitä selväksi." Päätin pitää julkisen puheen, jossa arvostelin kunnon energiapolitiikan puuttumista.

Pidin puheen Iowan yliopistossa vuonna 2004 ja vuoden 2005 Amerikan geofysikaalisen liiton kokouksessa. Tästä syystä sain Valkoisesta talosta kutsun NASAn päämajaan, ja minulle kerrottiin, etten saanut puhua julkisesti tai median kanssa, ilman nimenomaista ennakkohyväksyntää NASAn päämajasta. Ilmoitettuani New York Timesille näistä rajoituksista, NASAn oli pakko lopettaa sensuuri. Mutta siitä tuli seuraamuksia. Olin käyttänyt NASAn tehtäväkuvauksen ensimmäistä riviä: "Ymmärtää ja suojella kotiplaneettaamme" puheideni oikeutuksena. Pian tämä ensimmäinen rivi poistettiin, lopullisesti.

Seuraavina vuosina pyrin yhä enemmän kertomaan viestiä energiapolitiikan muutoksen kiireellisyydestä, samalla kun yhä tutkin ilmastonmuutoksen fysiikkaa. Yritän selittää tärkeintä johtopäätöstä fysiikasta käsin -- yhtäältä Maan energiatasapainon, ja toisaalta Maan ilmastohistorian kannalta.

CO2:n lisääminen ilmaan muistuttaa toisen peiton lisäämistä vuoteeseen. Se vähentää lämpösäteilyä Maasta avaruuteen, aiheuttaen tilapäisen energiaepätasapainon. Maahan tulee enemmän energiaa kuin sieltä lähtee, kunnes Maa lämpenee riittävästi ja säteilee taas avaruuteen yhtä paljon energiaa kuin se absorboi Auringosta. Ratkaiseva asia on Maan energiaepätasapaino. Tuleeko Maahan enemmän energiaa kuin sieltä lähtee? Jos näin tapahtuu, lämpötilan nousua on odotettavissa. Tämä tapahtuu, vaikkei kasvihuonekaasuja enää lisättäisi.

Nyt, lopultakin, pystytään mittaamaan tarkasti Maan energiaepätasapaino mittaamalla Maan lämpövarastojen sisältämä lämpö. Suurimmasta varastosta, valtamerestä, tehdyt mittaukset olivat kehnoimpia kunnes yli 3000 Argo-mittauspoijua asennettiin maailman valtameriin. Laitteet paljastavat, että valtamerien ylemmät kerrokset lämpenevät kovaa vauhtia. Pohjakerroksetkin lämpenevät, mutta hitaammin, ja energiaa kuluu jään nettosulamiseen planeettamme joka puolella. Maaperä, aina kymmenien metrien syvyyteen, lämpenee myös.

Nyt energian kokonaisepätasapaino on noin 0,6 wattia neliömetriä kohden. Se ei kuulostane paljolta, mutta yhteenlaskettuna koko maailmassa, se on suunnaton määrä. Se on noin 20 kertaa suurempi kuin ihmiskunnan samana aikana käyttämä energiamäärä. Sama kuin räjäyttäisi 400 000 Hiroshiman atomipommia päivässä, 365 päivänä vuodessa. Näin paljon lisäenergiaa tulee Maahan joka päivä. Tämä epätasapaino, ilmaston tasapainoon pyrittäessä, tarkoittaa pakkoa vähentää CO2:ta 391 miljoonasosasta (ppm) takaisin 350 miljoonasosaan. Tällainen muutos tarvitaan energiatasapainon palauttamiseen ja lisälämpiämisen estämiseen.

Ilmastonmuutoksen kieltäjät väittävät, että Aurinko on pääsyyllinen ilmaston muuttumiseen. Mutta mitattu epätasapaino ilmeni mittaushistorian syvimmän aurinkominimin aikana, kun Maahan tuli vähiten energiaa auringosta. Kuitenkin tulevaa energiaa oli enemmän kuin lähtevää. Tämä osoittaa, että Auringon vaihteluiden ilmastovaikutus on mitätön verrattuna lisääntyviin kasvihuonekaasuihin, jotka syntyvät enimmäkseen fossiilisista polttoaineista.

Mietitäänpä Maan ilmastohistoriaa. Nämä globaalia lämpötilaa, ilmakehän CO2:ta ja merenpinnan tasoa kuvaavat käyrät saatiin merenpohjan ja arktisen jään kairausnäytteistä, merenpohjan kerrostumista ja lumihiutaleista, jotka kasautuivat vuosien mittaan 800 000 vuoden kuluessa, muodostaen kolme kilometriä paksun jäätikön. Lämpötilan, CO2:n ja merenpinnan tason välinen korrelaatio on vahva. Perusteellinen tarkastelu osoittaa, että lämpötilan muutokset edeltävät CO2:n muutoksia muutamalla vuosisadalla. Ilmastonmuutosskeptikot käyttävät miellään tätä tosiseikkaa ihmisten hämäämiseen ja huijaamiseen: "Katsokaa, lämpötila aiheuttaa CO2:n muutoksen, ei päinvastoin." Mutta tuo viive on täsmälleen odotusten mukainen.

Maan kietoradan pienet muutokset, joita sattuu kymmenien tai satojen tuhansien vuosien aikana, muuttavat auringonvalon jakautumista Maahan. Kun auringonvaloa on kesäisin enemmän korkeilla leveysasteilla, jäätiköt sulavat. Jäätiköiden kutistuminen tekee planeetan tummemmaksi, joten se absorboi enemmän auringonvaloa ja lämpenee. Lämmennyt meri vapauttaa CO2:ta, samoin kuin lämmin Coca-Cola. CO2:n lisäys aiheuttaa lisää lämpiämistä. Joten CO2, metaani ja jäätiköt olivat takaisinkytkentöjä, jotka vahvistivat globaalia lämpötilanmuutosta muuttaen muinaiset ilmastoheilahtelut valtaviksi, vaikka ilmastonmuutoksen panivat alulle hyvin pienet energiamuutokset.

Olennaista on se, että samat vahvistavat takaisinkytkennät tapahtuvat nykyäänkin. Fysiikka ei muutu. Kun Maa nyt lämpenee ilmakehään päästämämme ylimääräisen CO2:n takia, jää sulaa, ja CO2:ta sekä metaania vapautuu lämpenevästä merestä ja sulavasta ikiroudasta. Vaikka ei voida sanoa tarkalleen, miten nopeasti vahvistavat takaisinkytkennät tapahtuvat, ne tapahtuvat varmasti, ellemme lopeta lämpenemistä. On todisteita siitä, että muutokset ovat jo alkamassa. Tarkat mittaukset, jotka painovoimasatelliitti Grace on tehnyt, paljastavat, että niin Grönlanti kuin Etelämannerkin ovat menettämässä massaansa, useita satoja kuutiokilometrejä vuodessa. Vauhti on kiihtynyt sen jälkeen, kun mittaukset aloitettiin, yhdeksän vuotta sitten. Myös metaania on alkanut vapautua ikiroudasta.

Miten suurta merenpinnan nousua on odotettavissa? Viimeksi kun CO2:n määrä oli 390 ppm, nykylukemissa, merenpinta oli ainakin 15 metriä eli 50 jalkaa korkeammalla. Istuisitte nyt veden alla. Useimpien arvioiden mukaan vesi tulee tällä vuosisadalla nousemaan ainakin metrin. Mielestäni enemmän, jos fossiilisten polttoaineiden käyttö jatkuu, ehkä jopa viisi metriä, 18 jalkaa, tällä vuosisadalla tai vähän sen jälkeen.

Tärkeä seikka on se, että tulemme aloittaneeksi prosessin, jota ihmiskunta ei pysty hallitsemaan. Jäätiköiden murentuminen jatkuisi vuosisatoja. Ei olisi vakaata rantaviivaa. Taloudellisia seurauksia on miltei mahdoton kuvitella. Satoja New Orleansin kaltaisia tuhoja joka puolella maailmaa. Ehkä vielä tuomittavampaa, jos ilmastonmuutoksen kieltäminen jatkuu, on lajien tuhoutuminen. Monarkkiperhonen saattaisi kuulua siihen 20 - 50 prosenttiin kaikista lajeista, joiden Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) arvioi olevan tuomittu sukupuuttoon vuosisadan loppuun mennessä, jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä jatketaan totuttuun tapaan.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa jo ihmisiin. Texasin, Oklahoman ja Meksikon lämpöaalto ja kuivuus viime vuonna, Moskovan vuotta aiemmin ja Euroopan vuonna 2003, olivat kaikki poikkeuksellisia tapahtumia, yli kolme standardipoikkeamaa normaalista. 50 vuotta sitten, tuollaisia anomalioita esiintyi vain 0,2 - 0,3 prosentilla maa-alueista. Viime vuosina, ilmaston lämpenemisen takia, niiden määrä on jo noussut 10 prosenttiin -- lisääntyen 25 - 50 kertaiseksi. Voidaan sanoa melkoisen varmasti, että Texasin ja Moskovan ankarat lämpöaallot eivät olleet luonnollisia; ne aiheutuivat ilmaston lämpenemisestä. Merkittävä vaikutus, jos lämpiäminen jatkuu, kohdistuu maamme ja koko maailman vilja-aittaan, Keskilänteen ja suurille tasangoille, joiden otaksutaan altistuvan äärimmäselle kuivuudelle, Dust Bowl -pölymyrskyä pahemmalle, vain muutamassa vuosikymmenessä, jos ilmastonmuutos saa jatkua.

Kuinka ajauduin yhä syvemmälle tiedonvälitysyritykseeni, esitelmöimään 10 maassa, joutumaan pidätetyksi, kuluttamaan loma-aikaani, jonka olin kerännyt 30 vuoden aikana? Uudet lastenlapset auttoivat jaksamaan. Jake on superpositiivinen, ponteva poika. Kahden ja puolen vuoden ikäisenä hän uskoo voivansa suojella kahden ja puolen päivän ikäistä pikkusiskoaan. Olisi epämoraalista jättää näille nuorille ihmisille syöksykierteessä oleva ilmastojärjestelmä.

Traagista ilmastonmuutoksessa on se, että se voidaan ratkaista yksinkertaisesti ja rehdisti nostamalla asteittain hiilimaksua, joka kerättäisiin fossiilisia polttoaineita tuottavilta yhtiöiltä, ja jaettaisiin sataprosenttisesti joka kuukausi sähköisesti kaikille laillisille asukkaille per capita -periaatteella, hallituksen jäädessä nuolemaan näppejään. Usemmille ihmisille jäisi kuukausittain enemmän kuin he maksaisivat korkeampina hintoina. Tämä maksu ja osinko piristäisi taloutta ja kannustaisi innovaatioihin luoden miljoonia työpaikkoja. Tämä on perusedellytys nopealle siirtymiselle puhtaan energian tulevaisuuteen.

Useita huippuekonomisteja osallistui tämän ehdotuksen kirjoittamiseen. Jim DiPeso republikaanisesta ympäristönsuojelujärjestöstä kuvailee sitä näin: "Läpinäkyvä. Markkinapohjainen. Ei laajenna hallintoa. Antaa ihmisten tehdä omat energiaratkaisunsa. Kuulostaa konservatiiviselta ilmastosuunnitelmalta."

Mutta sen sijaan, että asettaisi nousevan maksun hiilipäästöille, hinnoitellakseen fossiiliset polttoaineet todellisten yhteiskunnallisten kulujen mukaan, hallitukset pakottavat ihmiset tukemaan fossiilisia polttoaineita 400 - 500 miljardilla dollarilla vuodessa koko maailmassa, kannustaen siten kaikkien fossiilisten polttoaineiden hyödyntämistä -- vuorenhuippujen louhimista, hiilikaivostoimintaa, hydraulista murtotekniikkaa, öljyhiekan ja öljyliuskeen talteenottoa sekä arktista syvänmerenporausta. Samalla radalla jatkaminen takaa kriittisten raja-arvojen ylittämisen johtaen jäätiköiden rapautumiseen, jonka kiihtyminen luisuu tulevien polvien hallinnasta. Monet lajit tullaan tuomitsemaan sukupuuttoon. Yhä pahemmat kuivuudet ja tulvat tulevat iskemään ankarasti maailman vilja-aittoihin, aiheuttaen valtavaa nälänhätää ja taloudellista taantumaa. Kuvitelkaa jättiläisasteroidi suoralla törmäyskurssilla Maahan.

Se vastaa sitä, mikä on nyt edessämme. Kuitenkin emmimme, ryhtymättä toimiin asteroidin kurssin kääntämiseksi, vaikka mitä pitempään odottelemme, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi se käy. Jos olisimme aloittaneet vuonna 2005, olisi vaadittu kolmen prosentin vuotuisia päästövähennyksiä planeettamme energiatasapainon palauttamiseen ja ilmaston tasapainottamiseen tällä vuosisadalla. Jos aloitamme ensi vuonna, tarvitaan kuusi prosenttia vuodessa. Kymmenen vuoden kuluttua 15 % vuodessa -- äärettömän vaikeaa ja kallista, ehkä mahdotonta. Mutta emme ole päässeet edes alkuun.

Nyt tiedätte saman kuin minä. Se panee minut soittamaan hälytyskelloja. En ilmeisesti ole saanut viestiäni perille. Tiede on yksiselitteistä. Tarvitsen teidät avukseni kertomaan ongelman vakavuudesta ja kiireellisyydestä sekä tehokkaammista ratkaisuista. Sen olemme velkaa lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Kiitos.

(Suosionosoituksia)