Israel ja Iran: Rakkaustarina?

Maaliskuun 14. tänä vuonna postasin tämän Facebookiin. Tämä on kuva minusta ja tyttärestäni pitelemässä Israelin lippua. Yritän selittää teille miksi ja milloin sen tein.

Muutamaa päivää aiemmin odottelin jonossa ruokakaupassa, ja kuulin omistajan ja yhden asiakkaan puhuvan toisilleen, ja omistaja selitti asiakkaalle, että Israeliin tulee 10 000 ohjusta. Ja asiakas sanoi, että "ei, 10 000 päivässä." (Naurua)

Nämä ovat puitteemme. Tähän olemme tulleet Israelissa. Meillä on ollut tämä sota Iranin kanssa tuloillaan jo 10 vuotta, ja ihmiset ovat peloissaan. On kuin joka vuosi olisi viimeinen hetki tehdä jotain tälle sodalle Irania vastaan. On kuin, jos emme toimi nyt, se on liian myöhäistä ikuisesti, 10 vuoden ajan.

Jossain vaiheessa siitä tuli minulle -- olen graafinen suunnittelija, joten tein postereita siitä, ja postasin sen, jonka juuri näytin teille. Suurimman osan aikaa teen postereita ja postaan ne Facebookiin, ja ystäväni pitävät niistä tai eivät, yleensä eivät pidä eivätkä jaa, eivät tee mitään, ja päivä seuraa toistaan. Joten menin nukkumaan ja se siitä. Myöhemmin yöllä heräsin, koska teen aina niin, ja menin koneelleni, ja näin kaikki Facebookin punaiset täplät, joita en ollut nähnyt ennen. (Naurua) Ja olin äimänä. Joten jatkan lukemista, ja yhtäkkiä monet ottavat minuun yhteyttä. Useimpia en tunne, ja jotkut ovat Iranista, mikä on ihan -- että mitä? Teidän on ymmärrettävä, että Israelissa me emme puhu iranilaisten kanssa. Me emme tunne ihmisiä Iranista. Facebookissa kavereina on vain ikään kuin naapureita. Ja nyt ihmiset Iranista puhuvat minulle.

Joten vastaan tälle yhdelle tytölle, ja hän kertoo minulle, että näki posterini ja pyysi perhettään sitä katsomaan, koska heillä ei ole tietokonetta, hän pyysi perhettään katsomaan posteria, ja he kaikki istuivat olohuoneessa itkemässä.

Olin ihan että wow. Pyysin vaimoani katsomaan sitä. Ihmiset itkevät, ja hän luki tekstin ja hänkin alkoi itkeä. Ja nyt kaikki itkevät. (Naurua)

En tiennyt mitä tehdä, joten refleksinomaisesti graafisena suunnittelijana päätin näyttää kaikille tekstit, ja ihmiset näkivät ne, ja jakoivat ne, ja niin tämä alkoi. Seuraavana päivänä, kun siitä todella tuli puhetta, sanoin itselleni ja vaimoni sanoi minulle: minäkin haluan posterin, joten tässä hän on. (Naurua) Koska se toimii, laita minut posteriin nyt.

Mutta vakavasti puhuen, kyse ei ollut vain minusta vaan isrealilaisista, jotka haluavat sanoa jotain. Joten aion kuvata kaikkia ihmisiä, jos he haluavat, ja aion tehdä heistä posterin ja jakaa sen.

Joten menin naapureiden, ystävieni, ja opiskelijoideni luo ja pyysin heiltä kuvaa posteriin. Ja niin se alkoi. Yhtäkkiä ihmiset Facebookissa, ystävät ja muut, ymmärsivät, että he voivat olla osa sitä. Ei ole kyse vain yhden kaverin posterista, he alkavat lähettää minulle kuviaan ja pyytävät: "Tee minulle posteri ja postaa se. Kerro iranilaisille, että me israelilaiset rakastamme heitä." Yhdessä vaiheessa siitä tuli todella intensiivistä. Kuvia oli niin paljon, että pyysin ystäviäni, joista suurin osa on graafisia suunnittelijoita, auttamaan minua postereiden teossa, koska minulla ei ollut aikaa. Kuvia oli todella paljon. Muutaman päivän olohuoneeni näytti tältä.

Meille lähtetettiin israelilaisia postereita, kuvia, mutta myös paljon kommentteja ja viestejä Iranista. Teimme näistä viesteistä postereita, koska tiedän, etteivät ihmiset lue, he katsovat kuvat. Jos se on kuva, he saattavat lukea sen.

Tässä muutamia.

("Olet ensimmäinen israelilainen ystäväni. Voi kun pääsisimme eroon tyhmistä poliitikoistamme, oli kiva nähdä!")

("Rakastan tuota sinistä. Rakastan tuota tähteä. Rakastan tuota lippua.") Tämä on todella liikuttava, koska se kertoo tarinan tytöstä, joka on kasvatettu Iranissa kävelemään Israelin lipun yli kouluun joka aamu, ja nyt hän näkee posterit, joita lähetämme, hän sanoi hänen mielensä muuttuneen, ja nyt hän rakastaa sitä sinistä, sitä tähteä, ja hän rakastaa lippua, Israelin lippua, ja hän toivoo, että voisimme tavata, ja vain muutama päivä sen jälkeen, kun postasin ensimmäisen posterin.

Seuraavana päivänä iranilaiset alkoivat vastata omilla postereillaan. Heillä on graafisia suunnittelijoita. Mitä? (Naurua) Hullua, hullua. Huomaatte, että he ovat vielä vähän ujoja eivätkä uskalla näyttää kasvojaan, mutta he haluavat levittää sanomaa. He haluavat vastata. He haluavat sanoa samaa. Nyt kyse on kommunikaatiosta. Kaksisuuntaisesta tarinasta. Israelilaiset ja iranilaiset lähettävät toisilleen saman viestin.

("Israelilaiset ystäväni. En vihaa teitä. En tahdo sotaa.")

Näin ei ole käynyt koskaan aiemmin, ja kyse on kahdesta ihmisestä, joiden pitäisi olla vihamiehiä, olemme sodan partaalla, ja yhtäkkiä ihmiset Facebookissa alkavat sanoa: "Pidän tästä kaverista. Rakastan heitä." Homma paisui tosi isoksi yhdessä vaiheessa.

Ja sitten siitä tuli uutinen. Lähi-idästä tulee vain huonoja uutisia. Ja yhtäkkiä siellä tapahtuikin hyviä uutisia. Joten uutiskaverit sanovat: "Puhutaan tästä." Ja he tulivat, ja se oli ylenpalttista.

Muistan kuinka yhtenä päivänä Michal oli juttelemassa toimittajan kanssa ja kysyi: "Kuka näkee tämän?" Ja vastaus oli: "Kaikki."

Joten hän kysyi: "Kaikki Palestiinassa, vai Israelissa? Missä?" "Kuka on kaikki?" "Kaikki."

"Syria?" "Syria."

"Libanon?" "Libanon." Jossain vaiheessa hän sanoi: "40 miljoonaa ihmistä näkee sinut tänään. Se on kaikki." Kiinalaiset. Olimme vasta tarinan alussa.

Myös jotain hullua tapahtui. Joka kerta, kun jossain maassa alettiin puhua siitä, kuten Saksassa, Amerikassa, missä vain, samalla logolla varustettu sivu hyppäsi eteen Facebookissa, samoin tarinoin, joten alussa meillä oli "Iran-rakastaa-Israelia", joka on iranilainen istumassa Teheranissa sanoen: "Okei, Israel rakastaa Irania? Tässä teille Iran-rakastaa-Israelia." On Palestiina-rakastaa-Israelia. On Libanon, joka juuri -- muutama päivä sitten. Ja tämä lista Facebook-sivuja, jotka on omistettu samalle viestille, ihmiset lähettämässä rakkauttaan toisilleen.

Tajusin mitä todella on tapahtumassa vasta silloin, kun ystäväni käski minua googlaamaan sanan "Israel." Nuo olivat ensimmäisiä kuvia silloin Googlen kuvahaun tuloksissa, kun kirjoitti hakuun "Israel" tai "Iran." Muutimme ihmisten kuvaa Lähi-idästä. Koska jos et ole Lähi-idässä ja haluat nähdä Lähi-idän, silloin kirjoitetaan Googleen "Israel", ja saadaan ikäviä kuvia. Ja muutaman päivän ajan saimme noita kuvia. Tällä hetkellä Israel-rakastaa-Irania-sivu on tämä numero, 80 831, ja kaksi miljoonaa ihmistä viime viikolla meni sivulle ja jakoi, tykkäsi, mitä vaan, kommentoi yhtä kuvista.

Olemme tehneet tätä nyt viisi kuukautta, minä, Michal ja muutama ystäväni teemme vain kuvia. Näytämme uuden todellisuuden vain tekemällä kuvia, koska siten maailma näkee meidät. He näkevät meistä kuvia, ikäviä kuvia. Joten me teemme hyviä kuvia. Sen pituinen se.

Katsokaa tätä. Tämä on Iran-rakastaa-Israelia-sivu. Tämä ei ole Israel-rakastaa-Irania. Tämä ei ole minun sivuni. Tämä kaveri Teheranissa laittaa kuvan kaatuneesta israelilaisesta sotilaasta seinälleen kaatuneiden muistopäivänä. Tämä on vihollinen. Mitä?

("Meidän sydämellinen osanottomme perheille, jotka menettivät rakkaimpansa terrorihyökkäyksessä Bulgariassa.)

Ja tämä toimii molempiin suuntiin. Osoitamme kunnioitusta toisillemme. Ymmärrämme. Osoitamme myötätuntoa. Ja ystävystymme. Jossain vaiheessa ystävystyy Facebookissa, ja ystävystyy tosielämässä. Voi matkustaa ja tavata ihmisiä. Olin Münchenissä muutama viikko sitten. Menin avaamaan näyttelyn Iranista, ja tapasin siellä ihmisiä sivustolta. He sanoivat: "Olet tulossa Eurooppaan, joten olen tulossa." Ranskasta, Hollannista, Saksasta, ja tietysti Israelista, ja me tapasimme ensimmäistä kertaa tosielämässä. Tapasin ihmisiä, joiden pitäisi olla vihollisiani, ensimmäistä kertaa. Ja me kättelimme, ja kävimme kahvilla ja juttelimme, ja juttelimme ruoasta ja koripallosta. Ja se oli siinä. Muistatteko kuvan alusta? Jossain vaiheessa tapasimme tosielämässä, ja meistä tuli ystäviä.

Ja se toimii myös toiseen suuntaan. Yksi tyttö, jonka tapasimme Facebookissa, ei ollut koskaan käynyt Israelissa, hän oli syntynyt ja kasvanut Iranissa, asuu Saksassa, ja pelkää isrealilaisia, koska tietää meistä vain yhden puolen, ja hän päätti keskusteltuaan muutaman kuukauden internetissä israelilaisten kanssa tulla Israeliin, ja hän menee lentokoneeseen ja saapuu Ben-Gurionille ja sanoo: "Okei, ei tämä ole iso juttu."

Muutama viikko sitten stressi paheni, joten aloitimme uuden kampanjan nimeltä: "En ole valmis kuolemaan sodassasi." Se on plus-miinus sama viesti, mutta halusimme lisätä siihen vähän aggressiota. Taas jotain hämmästyttävää tapahtui, jotain mitä meillä ei ollut kampanjan ensimmäisessä aallossa. Nyt ihmiset Iranista, samat, jotka olivat ujoja ensimmäisessä kampanjassa ja lähettivät vain kuvan jalasta tai puolikkaista kasvoista, nyt he lähettivät koko kasvokuvan, ja sanoivat: "Okei, ei hätää, me olemme samaa mieltä." Lukekaa, mistä nuo kaverit ovat kotoisin. Jokaista israelilaista kaveria kohti meillä on joku Iranista. Vain ihmisiä lähettämässä kuviaan. Hullua eikö?

Joten -- (Aplodeja)

Joten saatatte kysyä, kuka on tämä tyyppi?

Nimeni on Ronny Edry, olen 41-vuotias israelilainen, olen kahden lapsen isä, aviomies, ja graafinen suunnittelija. Opetan graafista suunnittelua. Ja en ole niin naiivi, koska usein minulta kysytään: "Joo, mutta eikö tämä ole melko naiivia lähetellä kukkasia ---"

Kävin armeijan. Olin laskuvarjojoukoissa kolme vuotta, ja tiedän miltä se näyttää maasta katsottuna. Tiedän, että se voi näyttää tosi pahalta. Joten minusta tämä on rohkea teko yrittää tavoittaa toinen osapuoli ennen kuin on liian myöhäistä, koska kun se on liian myöhäistä, se on liian myöhäistä. Ja joskus sota on väistämätön, mutta ehkä voimme välttää sen, jos yritämme. Ehkä ihmisinä, koska erityisesti Israelissa meillä on demokratia. Meillä on sananvapaus, ja ehkä se pieni asia voi muuttaa jotain. Voimme tosiaan olla omia suurlähettiläitämme. Voimme vain lähettää viestin ja toivoa parasta.

Haluan pyytää Michalia, vaimoani, tulemaan lavalle ottamaan yhden kuvan kanssanne, koska kaikessa on kyse kuvista. Ehkä se kuva auttaa meitä muuttamaan jotain. Nosta sitä. Juuri niin. Ja aion ottaa kuvan siitä, ja aion postata sen Facebookkiin sanoilla "Israelilaiset rauhan puolesta" tai jotain.

Voi Luoja. Älä itke.

Kiitos kaverit. (Aplodeja)