Eric Whitacre: 2 000-ääninen virtuaalikuoro

Minä halusin tulla rock-tähdeksi. Unelmoin siitä enkä mistään muusta. Tai tarkemmin ottaen halusin tulla pop-tähdeksi. Tämä tapahtui 80-luvun lopulla. Enimmäkseen halusin viidenneksi jäseneksi Depeche Modeen tai Duran Duraniin. He eivät huolineet minua. En osannut lukea nuotteja, mutta soitin syntetisaattoreita ja rumpukoneita. Kasvoin aikuiseksi pienessä maanviljelyskaupungissa Pohjois-Nevadassa. Ja olin varma siitä, että sellainen elämästäni tulisi.

Kun aloitin opinnot Nevadan lukiossa Las Vegasissa 18-vuotiaana, häkellyin huomatessani, että ei ollut olemassa pop-tähteyden tutoriaalia tai edes aiheeseen liittyvää koulutusohjelmaa. Paikallinen kuoronjohtaja tiesi, että laulan, ja kutsui minut liittymään kuoroon. Niinpä sanoin: "Joo, tulen oikein mielelläni. Kuulostaa hienolta." Ja poistuin huoneesta ja sanoin: "Ei ikinä." Kuoroihmiset lukiossani olivat aika nörttejä, enkä halunnut olla missään tekemisissä heidän kanssan. Noin viikkoa myöhemmin eräs ystäväni sanoi: "Kuule, sinun täytyy liittyä kuoroon. Lukukauden lopussa lähdemme matkalle Meksikoon, kaikki kustannukset maksetaan. Ja sopraanostemma on täynnä kuumia tyttöjä." Ajattelin, että Meksikon ja mimmien tähden saattaisin tehdä melkein mitä vaan.

Menin ensimmäistä päivää kuoroon, istuin bassojen joukkoon ja ikään kuin vilkuilin olkani yli nähdäkseni mitä he tekevät. He avasivat nuotit, johtaja löi ensimmäisen lyönnin, ja bum, he aloittivat Kyrien Mozartin Requiemistä. Koko elämäni ajan olin nähnyt kaiken mustavalkoisena, ja yhtäkkiä kaikki oli huumaavaa Technicoloria. Kaikkein mullistavin kokemus, joka kohdalleni on sattunut – siinä yhdessä hetkessä, dissonanssin ja harmonian kuuleminen ja laulavat ihmiset, yhdessä olevat ihmiset, yhteinen visio. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, että olen osa jotain itseäni suurempaa. Ja kävi ilmi, että sopraanostemmassa tosiaan oli paljon söpöjä tyttöjä.

Päätin kirjoittaa kuorolle kappaleen muutamaa vuotta myöhemmin lahjaksi tälle kuoronjohtajalle, joka oli muuttanut elämäni. Silloin olin jo oppinut tai hitaasti opettelemassa nuotinlukua. Ja se kappale julkaistiin, ja sitten kirjoitin toisen kappaleen, ja se julkaistiin. Aloitin kuoronjohdon ja päädyin tekemään maisterintutkinnon Juilliard Schoolissa. Ja nyt olen tässä epätodennäköisessä asemassa, että seison teidän edessänne ammattilaisena, taidemusiikin säveltäjänä ja kuoronjohtajana.

Parisen vuotta sitten eräs ystäväni lähetti minulle sähköpostissa linkin, YouTube-linkin, ja sanoi: "Tämä sinun on nähtävä." Siinä oli tämä nuori nainen, joka oli julkaissut minua varten fanivideon, jossa hän lauloi sopraanostemmaa säveltämästäni kappaleesta "Sleep" ("Uni").

(Video) Britlin Losee: Hei Eric Whitacre. Minun nimeni on Britlin Losee, ja tämä on video, jonka halusin tehdä sinulle. Laulan tässä kappaletta "Sleep". Olen vähän hermostunut, niin että tiedät sen. ♫ Jos yössä ♫ ♫ on ääniä ♫

Eric Whitacre: Olin ällikällä lyöty. Britlin oli niin viaton ja niin herttainen, ja hänen äänensä oli niin kuulas. Ja pidin myös videon taustasta. Näin pienen nallekarhun istumassa huoneessa hänen takanaan pianon päällä. Hyvin lämminhenkinen video.

Ja sain idean: jos saisin 50 ihmistä kaikki tekemään tätä samaa, laulamaan stemmojaan – sopraanoa, alttoa, tenoria ja bassoa – missä päin maailmaa he olisivatkaan, julkaisemaan videonsa YouTubessa, me voisimme leikata kaikki yhteen ja luoda virtuaalisen kuoron. Joten kirjoitin blogiini "OMG OMG". Kirjoitin tosiaan "OMG", toivottavasti viimeistä kertaa julkisesti. (Naurua) Ja lähetin kutsun laulajille. Laitoin vapaasti ladattavaksi kappaleen, jonka olin kirjoittanut vuonna 2000, nimeltään "Lux Aurumque", joka tarkoittaa "valoa ja kultaa". Ja katsopas kummaa, ihmiset alkoivat ladata verkkoon videoitaan.

Tähän väliin on sanottava, että ennen sitä julkaisin kuoronjohtajan raidan, jossa itse johdin kappaletta. Kuvasin sen täydessä hiljaisuudessa, koska kuulin musiikin päässäni ja kuvittelin mielessäni kuoron, josta kerran tulisi totta. Jälkeenpäin soitin pianoraidan sen alle, jotta laulajilla olisi jotain kuunneltavaakin. Ja sitten kun videoita alkoi tulla...

(Laulua) Tässä on Cheryl Ang Singaporesta.

(Laulua) Tässä on Evangelina Etienne

(Laulua) Massachusettsista.

(Laulua) Stephen Hanson Ruotsista.

(Laulua) Tämä on Jamal Walker Dallasista, Texasista.

(Laulua)

Kappaleessa oli pieni sopraanosoolokin, joten pidin siihen koelaulut. Ja joukko sopraanoja latasi verkkoon omat stemmansa. Sain kuulla myöhemmin, myös monilta mukana olleilta laulajilta, että he nauhoittivat jopa 50 tai 60 eri ottoa, kunnes he saivat nauhalle juuri oikeanlaisen, jonka sitten latasivat. Tässä on sopraanosoolon voittaja. Hän on Melody Myers Tennesseestä. (Laulua) Rakastan tuota pientä hymyä, joka hänellä on juuri korkealla sävelellä, ikään kuin hän sanoisi: "Mikäs tässä, kaikki hyvin."

(Naurua)

Ja ihmisten joukosta ilmoittautui muuan nuori mies, Scott Haines. Ja hän sanoi: "Kuule, tämä on projekti, jota olen etsinyt koko elämäni. Haluaisin olla se henkilö, joka muokkaa tämän kaiken yhteen." Minä sanoin: "Kiitos, Scott. Olen todella iloinen, että löysit minut." Ja Scott kokosi yhteen kaikki videot. Hän muokkasi ääniraidat. Hän varmisti, että kaikki oli kohdallaan. Ja sitten me julkaisimme tämän videon YouTubessa noin puolitoista vuotta sitten. Tämä on "Lux Aurumque" virtuaalikuoron laulamana.

(Laulua)

Ajan säästämiseksi lopetan tähän. (Aplodeja)

Kiitos. Kiitos.

(Aplodeja)

Kiitoksia. Tämä jatkuu vielä. Tämä jatkuu. Paljon kiitoksia.

Ja reagoin samoin kuin te. Itse asiassa liikutuin kyyneliin, kun näin sen ensi kerran. Se kaikki oli niin uskomattoman runollista – nämä sielut omilla autioilla saarillaan, lähettämässä toisilleen sähköistä pullopostia. Ja videosta tuli valtavan suosittu. Ensimmäisen kuun aikana sitä oli katsottu miljoona kertaa, ja se keräsi paljon huomiota. Ja sen ansiosta monet laulajat alkoivat silloin kysellä "Entä mikä on Virtuaalikuoro 2.0?" Ja niin päätin, että Virtuaalikuoro 2.0:aan valitsisin saman kappaleen, jota Britlin lauloi. Se on "Sleep" ("Uni"), toinen teos samalta vuodelta 2000, rakkaan ystäväni Charles Anthony Silvestrin runoon. Ja jälleen julkaisin videon, jossa johdin, ja aloimme ottaa vastaan osallistujien videoita. Tällä kertaa saimme hieman varttuneempia osallistujia. (Laulua) Ja nuorempia osallistujia.

(Video) Sopraano: ♫ Tyynylläni ♫ ♫ Vuoteen turvissa ♫ EW: Hän on Georgie Englannista, vasta yhdeksän vuotta vanha. Eikö tämä olekin suloisinta, mitä koskaan olette nähneet?

Joku teki kaikki kahdeksan videota – eräs basso, joka lauloi jopa sopraanostemmatkin. Tämä on Beau Awtin. (Video) Beau Awtin: ♫ Vuoteen turvissa ♫

EW: Ja tavoitteemme – se oli jokseenkin mielivaltainen tavoite – oli olemassa MTV:n video, jossa laulettiin "Lollipop", ja siihen saatiin ihmisiä ympäri maailmaa laulamaan vain sitä pientä melodiaa. Ja siinä oli mukana 900 ihmistä. Niinpä sanoin laulajille: "Se on meidän tavoitteemme. Se lukumäärä meidän tulee peitota." Osallistumisen takaraja oli vastikään, 10. tammikuuta, ja lopullinen osallistujamäärämme oli 2 051 videota 58 eri maasta. Kiitos. (Aplodeja) Maltalta, Madagaskarilta, Thaimaasta, Vietnamista, Jordaniasta, Egyptistä, Israelista, niinkin kaukaa pohjoisesta kuin Alaskasta ja etelässä Uudesta-Seelannista asti.

Ja teimme myös Facebook-sivun, johon laulajat voivat ladata kertomuksiaan, miltä se heistä tuntui, miten he kokivat siinä laulamisen. Ja olen valinnut tähän muutaman niistä. "Ennen siskoni ja minä lauloimme jatkuvasti yhdessä kuoroissa. Nyt hän on ilmavoimien palveluksessa ja matkustaa jatkuvasti. On niin ihanaa laulaa taas yhdessä!" Pidän ajatuksesta, että hän laulaa siskonsa kanssa. "Kauniin musiikin lisäksi on hienoa tietää, että olen osa maailmanlaajuista yhteisöä, jonka jäseniä en ole ennen tavannut, mutta jotka silti ovat liittyneet yhteen." Sitten henkilökohtainen suosikkini: "Kun kerroin miehelleni, että aion osallistua tähän, hän sanoi minulle, että minulla ei ole siihen ääntä." Niin, varmasti monet teistäkin ovat kuulleet saman. Minäkin olen. "Se teki tosi kipeää, ja vuodatin kyyneliä, mutta jokin sisälläni tahtoi tehdä tämän hänen sanoistaan huolimatta. On unelmien täyttymys olla osa tätä kuoroa, sillä en ole ennen ollut kuorossa. Kun asetin paikkamerkintää Google Earth-kartalle, minun oli valittava lähin kaupunki, joka on n. 650 km:n päässä asuinpaikastani. Koska olen Alaskan tiettömillä takamailla, satelliitti on yhteyteni maailmaan."

Kaksi tähän liittyvää asiaa vaikutti minuun syvästi. Ensimmäinen on se, että me ihmiset teemme tarvittaessa kaikkemme löytääksemme toisemme ja ollaksemme yhteydessä. Millä tahansa tekniikalla. Ja toinen on se, että ihmiset näyttävät kokevan todellisen yhteyden. Se ei ollut virtuaalikuoro. Verkossa on nyt ihmisiä, jotka ovat ystäviä; he eivät ole koskaan tavanneet. Mutta sama koskee myös minua, tunnen tätä niin sanottua virtuaalista ryhmähenkeä kaikkien heidän kanssaan. Tunnen läheisyyttä tähän kuoroon – se on aivan kuin perhe.

Haluisin lopettaa tänään "Sleep"-kappaleen ensimmäiseen katseluun Virtuaalikuoro 2.0:n esittämänä. Tämä on tänään ensiesitys. Emme ole saaneet videota vielä valmiiksi. Voitte kuvitella, että 2 000 synkronisoidun YouTube-videon renderöinti kestää julmetun pitkään. Mutta ensimmäiset kolme minuuttia meillä on. Ja on valtava kunnia, että saan näyttää sen ensimmäisenä täällä teille. Olette aivan ensimmäisiä, jotka näkevät tämän. Tämä on "Sleep" ja Virtuaalikuoro.

(Video) Virtuaalikuoro: ♫ Ilta riippuu ♫ ♫ kuun alla ♫ ♫ hopearihma pimeällä kukkulalla ♫ ♫ Sulkeutuvat silmät ja lepäävä pää ♫ ♫ tiedän että pian olen unen mailla ♫ ♫ Tyynylläni ♫ ♫ vuoteen turvissa ♫ ♫ tuhat kuvaa täyttää pään ♫ ♫ En saa unta ♫ ♫ mieleni lentää ♫ ♫ silti jäseneni ovat kuin lyijyä ♫ ♫ Jos yössä on ääniä ♫

Eric Whitacre: Kiitos oikein, oikein paljon. Kiitoksia. (Aplodeja) Kiitos oikein paljon. Kiitos. Kiitos.

(Aplodeja)