Dennis vanEngelsdorp: Vetoomus mehiläisten puolesta

Haluaisin teidän ihan pikaisesti nyökkäävän vierustoverillenne oikealla ja sitten vasemmalle. (Naurua) Jos olisitte viettäneet viime talven mehiläispesässä, olisi hyvinkin mahdollista, että sinä tai jompikumpi vierustovereistasi olisi kuollut. Rutosti mehiläisiä. Jo kahtena vuotena on menetetty noin 30 % mehiläisyhdyskunnistamme.

Siinä mehiläinen poikineen; siksi asia on niin tärkeä. Suurin osan menetysten syistä tunnetaan. Tunnetaan varroa-punkit, joiden tartunnat ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa, ja uusi ilmiö, josta puhuin viime vuonna: "Colony Collapse Disorder" (mehiläisyhdyskuntien romahtaminen). Viimetalvinen kuva vuorenhuipulta Central Valleyssä. Alapuolella koko joukko ulko- tai väliaikaisviljelmiä, joihin mehiläisyteisöjä viedään helmikuulle asti, jonka jälkeen ne kuljetetaan manteleille. Eräs dokumenttikirjailija, joka kävi täällä kaksi kuukautta lähtöni jälkeen, ei nähnyt täällä enää mehiläispesiä, vaan hautausmaan tyhjine valkeine laatikoineen.

Nyt puristan vuoden työn pariin lauseeseen. Olemme yrittäneet selvittää katastrofin syytä. Tiedämme mehiläisten ikään kuin saaneen jonkin flunssan. Flunssa on pyyhkäissyt koko mehiläispopulaation yli. Useimmiten tämän flunssan aiheutti ihmiselle tuntematon virus, tai vasta äskettäin tunnistettu "Israeli Acute Paralysis" -virus. Se nimettiin israelilaisen löytäjänsä mukaan, joka nyt katuu sen nimeämistä niin, koska se tietysti vihjaa tiettyyn suuntaan. Mutta tätä virusta esiintyy miltei kaikkialla. Mehiläiset saavat selvästi muitakin viruksia tai flunssia, joten jatkuvan pähkäilymme kohteena ja yövalvomistemme syynä on kysymys: miksi mehiläiset ovat yhtäkkiä altistuneet tälle flunssalle ja muille taudeille? Vielä emme pysty vastaamaan, yritämme ankarasti saada syyn selville. Kyse voi olla eri tekijöiden yhteisvaikutuksista. Hyvin suuri ja dynaaminen työyhteisömme löytää paljon eri torjuntamyrkkyjä, ja yllättävästi terveimmissä pesissä on joskus eniten hyönteismyrkkyjä. Löydämme tosi outoja juttuja, joita emme ymmärrä alkuunkaan.

Se avaa aivan uuden oven mehiläisyhteisöjen terveyden tarkkailemiselle. Monta pesää menetettyään mehiläishoitajat voivat paikata menetykset nopeasti. Siksi olemme pystyneet toipumaan suurista menetyksistä. Jos talven aikana kuolisi joka kolmas lehmä, Kansalliskaarti olisi paikalla. Jos kasvattajalta jää vain yksi yhdyskunta henkiin, hän voi puolittaa sen kahdeksi. Kuningattaretta jääneelle puolelle voi ostaa uuden. Se tulee postitse; se voi tulla Australiasta, Havaijilta tai Floridasta, ja uusi kuningatar pistetään kehiin. Amerikka oli ensimmäinen maa, missä läheteltiin postitse kuningattaria, ja määräysten mukaan postin on toimitettava kuningattaret, jotta maassa olisi varmasti riittävästi mehiläisiä. Jos ei halua pelkkää kuningatarta, voi tietysti ostaa 1,5 kilon paketin mehiläisiä, postitse. Postilaitos kantaa aina huolta saadessaan puolitoistakiloisen mehiläispakettisi. Sen voi istuttaa pesään kuolleen tilalle. Koska mehiläishoitajat pystyvät korvaamaan kuolleet hyvin, he ovat kyenneet myös kattamaan vahingot. Vaikka olemme vuosittain menettäneet 30 % yhdyskunnista, maamme yhdyskuntien määrä on pysynyt noin 2,4 miljoonassa.

Traagisia menetyksiä kokee moni taho, yhtenä niistä tarhaajat. On tärkeää jutella ensin tarhaajista, koska sen kiehtovampia ihmisiä on turha etsiä. Jos täällä olisi mehiläishoitajien kokous, paikalle ilmestyisi kirjavaa joukkoa, kivääriseuran ´elä vapaana tai kuole´ - miehestä aina omalaatuiseen sanfransiscolaiseen takapihojen sikafarmariin. (Naurua) Kaikki nuo tyypit samassa huoneessa, joka iikka yhdessä yhtä tohkeissaan, kaikki paikalla intohimonsa takia. Samaan yhteisöön kuuluvat myös kaupalliset mehiläistarhaajat, jotka ansaitsevat leipänsä pelkällä tarhauksella. He ovat usein mitä itsenäisimpiä ja itsepäisimpiä, intuitiivisimpia ja kekseliäimpiä ihmisiä. Ihan käsittämättömiä. Samanlaisia koko maailmassa.

Minulla oli aiemmin tänä vuonna tilaisuus työskennellä pari viikkoa Haitilla. Haitilla käynyt tietää maan traagisen tilan. Voi olla sata selitystä sille, miksi Haiti niin kurjistunut, mutta moista surkeutta ei voi vähätellä. Tapasin tämän mehiläishoitajan, joka on yksi asiantuntevimmista tapaamistani. Vailla muodollista koulutusta, mutta perillä asioista. Tarvitsimme mehiläisvahaa projektiimme; hän oli niin kätevä, että pystyi värkkäämään mahtavan kimpaleen mehiläisvahaa lehmänlannasta, säilyketölkeistä ja niityllä käyttämästään suojaharsosta. Tuollainen nerokkuus inspiroi.

Heihin kuuluu myös Dave Hackenberg, CCD:n keulakuva. Hän tunnisti taudin ensimmäisenä ja pani hälytyskellot soimaan. Vanhana rekkamiehenä hän on kuskannut mehiläisiä kautta koko rannikon. Monet puhuvat rekoista ja mehiläisten siirtämisistä pahana asiana, mutta niin on tehty tuhansia vuosia. Jo muinaisegyptiläiset lauttasivat mehiläisiä Niilillä, joten liikkuvat mehiläisvoimat eivät ole mikään uusi juttu. Todellinen huoli Colony Collapse Disorder -taudista johtuu siitä, että kuolleiden yhdyskuntien uudistaminen tulee kalliiksi. Se onnistuu yhtenä, ehkä kahtenakin vuonna peräkkäin. Mutta jos menettää 50 - 70 % yhteiskunnistaan, ei kestä kolmatta vuotta peräkkäin. Eniten huolestuttaa tämän alan rapautuminen.

Tämä koskee monia tahoja, kuten maataloustuotannossa toimivia. Muuttolintujen kaltaiset mehiläiskuskit ovat Amerikan viimeiset paimentolaiset. He keräävät pesänsä; muuttavat perheineen kerran tai kaksi vuodessa. Floridassa Dade City on paikka, missä kaikki Pennsylvanian mehiläishoitajat käyvät. Noin 30 kilometrin päässä on Groveland, siellä käyvät kaikki Wisconsinin mehiläishoitajat. Jos sattuu käymään Central Valleyssä helmikuussa, kannattaa käydä aamukymmeneltä kahvilassa nimeltä Kathy and Kate's. Sinne kaikki mehiläskuskit kerääntyvät siirrettyään mehiläisiä koko yön mantelilehtoihin. Kaikki syövät aamupalaa ja päästelevät pahimpia höyryjä. Mahtava kokemus, Paikkaan kannattaa tosiaan pistäytyä aamutuimaan, saadakseen aitoamerikkalaisen kokemuksen. Siellä näkee näiden paimentolaisperheiden eri ikäpolvien kärsimykset. Nämä ihmiset eivät apua pyytele, vaikka itse ovatkin mitä avuliaimpia ihmisiä. Jos joku tyyppi menettää kaikki mehiläisensä, kaikki tyrkyttävät heti pariakymmentä pesää auttaakseen kaverin uuteen alkuun. Tämä dynaaminen, historiallinen ja jännittävä yhteisö on tutustumisen arvoinen.

Hunaja ei tietenkään ole mehiläisissä tärkeintä. Suosittelen kuitenkin lämpimästi hunajan käyttöä. Se on eettisin makeuttaja, dynaaminen ja hauska. Arviolta kolmasosa purtavastamme on hunajamehiläisten suoraan tai välillisesti pölyttämää. Jos esimerkin vuoksi vilkaistaan eilistä aamiaistani -- vähän karpalomehua, hedelmiä ja mysliä, olisi tietysti pitänyt ottaa kokojyväleipää, mutta tässä hilloa ihmeleivälläni ja kahvia -- jos kaikki nuo ainekset olisi poistettu, -- lukuun ottamatta mysliin jättämiäni manteleita -- jos olisi poistettu mehiläisten suoraan tai välillisesti pölyttämät ainekset, lautasemme jäisi melko tyhjäksi. Emme toki näkisi nälkää Ilman mehiläisiä, mutta ruokavaliomme kaventuisi. Kukkaa sanotaan mehiläisen elämän lähteeksi, ja mehiläisiä kukkien rakkauden sanansaattajaksi.

Suurenmoinen ilmaus, koska mehiläset puurtavat kukkien seksityöläisinä -- saaden jopa palkkaa palveluksistaan. Maksu annetaan siitepölynä tai metenä, miespuolisen sperman, siitepölyn, siirtämisestä kukasta kukkaan. Jotkut kukat eivät pölyty itse, mikä tarkoittaa, ettei -- niiden kukkien siitepöly hedelmöidy itsekseen. Jos omenatarhaan on istutettu eri lajikkeet omiin ryhmiinsä, niin toiseen lajiin siirryttäessä muuttuu myös siitepölyn laatu. Mutta mehiläiset ovat uskollisia. Pölyttäessään tai kerätessään yhden kukan siitepölyä, ne ovat uskollisia kumppanilleen auttaakseen hedelmöityksessä. Mehiläiset on kuin luotu siitepölyn kantajaksi. Ne muodostavat sähkövarauksen, johon siitepöly tarrautuu, ja auttaa levittämään siitepölyä kukasta kukkaan.

Hunajamehiläiset ovat kuitenkin vain vähemmistö. Amerikassa niitä ei ollut kotoperäisinä; ne tulivat siirtolaisten mukana. Itse asiassa mehiläislajeja on enemmän kuin nisäkkäitä ja lintuja yhteensä. Pelkästään Pennsylvaniassa mehiläisiä on tutkittu 150 vuotta, ja erityisen ponnekkaasti viimeiset kolme vuotta. Olemme tunnistaneet yli 400 mehiläislajia. Tunnistamatta tai löytämättä on jäänyt 32 lajia tässä valtiossa vuoden 1950 jälkeen, mikä voi johtua otantavirheistä, mutta minusta tuntuu, että jotakin on pielessä mehiläisten siitepölyjoukoissa. Kiehtovia tapauksia.

Kimalaiset pörisevät ykkösluokassa. Niitä sanotaan eusosiaalisiksi: ne eivät ole täysin sosiaalisia, koska vain kuningatar talvehtii. Hikimehiläiset pörräävät ympärillämme pienten jalokivien lailla. Ne muistuttavat pieniä kärpäsiä ja lennähtelevät sinne tänne. Eräitä toisia mehiläistyyppejä kutsutaan kleptoparasiiteiksi, turhan hieno nimitys pahantahtoisista, murhaavista -- mitä sanaa hainkaan? Murhanhimoinen -- Yleisö: Mehiläinen? Dennis vanEngelsdorp: Mehiläinen. Mikä ettei. (Naurua) Nuo yksinäiset mehiläiset istuskelevat lymypaikoissaan. Ne poraavat reiän maahan tai puun oksaan ja keräävät siitepölyä pieneksi palloksi ja munivat siihen. Toiset norkoilevat reiän lähettyvillä odotellen äidin lentävän pois päästäkseen syömään munan ja munimaan omansa, ilman työtä ja vaivaa. Jos näitä kleptoparasiitteja löytyy, tietää ympäristön terveeksi, koska ne ovat ravintoketjun huipulla. Itse asiassa tällä hetkellä pidetään punaista listaa niistä pölyttäjistä, joiden pelätään kadonneen. Uhanalaisimpia ovat monet kleptoparasiitit, mutta myös hunajamehiläiset. Jos satutte asumaan Länsirannikolla, käykää näillä sivuilla, joilla haetaan ihmisiä jahtaamaan mehiläisiä, joiden epäillään kuolleen sukupuuttoon tai joiden populaatio on pienentynyt.

Hunajamehiläiset eivät ole vaikeuksissaan yksin, mutta vielä ei ymmärretä kotoperäisiäkään pölyttäjiä, tai monia muita eliöyhteisömme jäseniä. Tietenkään itse mehiläiset eivät ole ainoa tärkeä asia. On muitakin pölyttäjäeläimiä, kuten lepakot. Lepakotkin ovat vaarassa. Olen ihan mielelläni mehiläismies, enkä lepakkomies, koska lepakko-ongelmien tutkimiseen ei ole rahaa. Lepakoita kuolee solkenaan. Valkonenäsyndrooma on kellistänyt lepakkopopulaatioita. Eräässä luolassa New Yorkissa oli 15 000 lepakkoa, joista jäljellä tuhat. Ihan kuin San Franciscossa asuisi kolmen vuoden kuluttua puolet piirikunnan asukkaista. Uskomatonta. Ja tähän eivät rahat riitä.

Voin iloksenne sanoa, että tunnemme kaikkien näiden sairauksien aiheuttajan: Nature Deficit Disorder, NDD. "Ympäristövajehäiriö". Juuri tämä on vialla yhteiskunnassamme: olemme unohtaneet oman yhteytemme luontoon. Jos luontosuhteemme paranee, löytyvät rahat ja mielenkiinto ongelmien ratkaisuun. Uskon, että luontosuhteemme on helppo parantaa. Istuta niittyjä, älä nurmikoita. Olemme kadottaneet yhteyden, mutta näin voi ihanasti kytkeytyä ympäristöön uudelleen. Minulla on ollut onni asua niityn laidalla viime aikoina, ja se on tosi antoisaa. Nurmikoiden historia on todellisuudessa melko traaginen. Pari, kolme vuosisataa sitten nurmikko oli arvovallan symboli. Vain rikkaimmista rikkaimmilla oli varaa pitää näitä vihreitä, sanoisinko, aavikoita: ne ovat täysin steriilejä. Vuonna 2001 amerikkalaiset käyttivät 11 % kaikista hyönteismyrkyistä nurmikoihin. Viisi prosenttia kasvihuonekaasuistamme tulee nurmikoiden ajelemisesta.

Olemme kuluttaneet uskomattoman määrän resursseja hoitaessamme nurmikoitamme, tarpeettomia biosysteemejä. Asiaa sietää harkita uudelleen. Itse asiassa, aikanaan Valkoisen talon edustalla pidettiin lampaita Ensimmäisen maailmansodan ponnistusten rahoittamiseksi, ei huono idea, ei lainkaan. En sano tätä jääräpäisenä nurmenleikkuun vastustajana. Luulen, että pienistä määristä nurmikoita voi olla jotain etuakin, ja voimme hyvillä mielin säilyttää ne. Haluan vielä painottaa joitain asioita, koska oma niitty tai niityn penkereellä asuminen mullistaa ihmisen mielen. On ällistyttävää, millainen yhteys meillä voi olla luonnon salaisuuksiin. Nämä silkkiyrtit ovat kasvaneet niitylläni kolme vuotta. Katsellessaan eri kasveja, tai kukkiin lennähteleviä hyönteisiä, kaiken seuraaminen -- Kaikille on tuttu ihmisen suhde viiniin, kumppaniin, jonka kypsymistä odottelee vienojen tuoksujen väreilyssä. Kumppanuus ja suhde, joka ei koskaan kuivahda. Eikä kumppanuus koskaan pääty tätäkään viiniä juodessasi. Rohkaisen miettimään asiaa.

Kaikilla ei ole niittyjä tai nurmikoita muokattaviksi, mutta aina voi tietenkin kasvattaa niityn ruukkuun. Ilmeisesti mehiläiset voivat avata portin uusiin asioihin. En ehdota, että istutatte "ruohoa" kedoille, vaan kedon ruukkuun. On myös suurenmoisia city- tai kattoviljelijöitä, jotka asuvat -- Nämä mehiläiskasvattajat asuvat Pariisissa. Jokaisella pitäisi olla mehiläispönttö, koska se on ihan hämmästyttävä, uskomaton juttu. Jos haluamme parantua NDD-taudista, huonosta luontosuhteestamme, tämä on upea tapa parantua. Hanki pönttö, kasvata niitty ja näe uudenlaisen elämän paluu. Näin toimien voimme varmistaa, että tulevaisuuteemme -- täydellisempään tulevaisuuteen -- kuuluvat mehiläiset hoitajineen ja niittyineen. Tällainen matka -- matka muutokseen, joka alkaa kun kasvattaa niittyään ja hoitaa mehiläisiään tai seurailee kotoperäisiä pörrääjiä -- on erittäin jännittävä. Toivon, että saatte kokea sen ja kerrotte siitä minulle jonakin päivänä. Mukava että pääsitte paikalle. Kiitoksia oikein paljon.