Carl Safina: Öljyvuodon näkymättömät syylliset ja uhrit

Tällaisena opin tuntemaan meren. Uskon, että pari käyntiäni Meksikonlahdella on todella aiheuttanut minulle jonkinlaisen trauman. Kun nyt katselen merta milloin hyvänsä ja missä hyvänsä, jopa tietäessäni, ettei mitään öljypäästöä ole sattunut, olen näkevinäni öljylauttoja. Tämä asia tuntuu kummittelevan ilkeästi mielessäni. Puheessani haluan tänään kertoa monia seikkoja, joilla yritän laittaa asiat oikeaan yhteyteensä. Öljypurkauksen lisäksi puhun myös sen seurauksista ja syistä.

Ensin vähän itsestäni. Periaatteessa olen ollut kalahullu kaveri aina pikkupojasta lähtien. Siitä syystä ajauduin tutkimaan merilintuja pysytelläkseni rakastamassani rannikkoympäristössä. Nykyään kirjoitan pääasiassa kirjoja meren muutoksista. Meri muuttuu totta tosiaan hyvin nopeasti. Näimme aiemmin tällaisen kuvan. Elämme tosiaan kovalla marmorikuulalla, jolla on vain hiukkasen kosteutta. Kuin kastaisi kuulaa vedessä. Sama koskee ilmakehää. Jos pyörittäisi koko ilmakehän kaasupalloksi, siitä tulisi oikealla olevan pikkupallon kokoinen. Asumme mitä hauraimmalla pienellä saippuakuplalla, hyvin pyhällä kuplalla, mutta vaikutuksille äärimmäisen alttiilla.

Kaikki öljyn, hiilen ja kaasun polttaminen, kaikki fossiiliset polttoaineet, ovat muuttaneet ilmakehää tavattomasti. Hiilidioksidin määrä on lisääntynyt lisääntymistään. Lämmitämme ilmastoa. Meksikonlahden öljypäästö on vain palanen paljon suurempaa ongelmaa käyttäessämme energiaa sivilisaation ylläpitämiseksi. Lämpiämisen lisäksi meillä on merten happamoitumisongelma. Se on jo nyt mitattavissa ja vaikuttaa jo nyt eläimiin. Jos laittaa laboratoriossa simpukan veteen, jonka pH on -- -- ei 8,1, mikä on meriveden normaali pH -- vaan 7,5, se liukenee noin kolmessa päivässä. Jos siirtää pienen merisiilenalun 8,1:stä pH-arvoon 7,7 -- ei valtava muutos -- se saa epämuodostumia ja kuolee. Jo nyt kaupallisesti käytettyjen ostereiden poikasia kuolee suurin joukoin joissakin paikoissa. Koralliriutat kasvavat paikoitellen hitaammin saman ongelman takia. Asialla on todella merkitystä.

Tehkäämme pieni kierros Meksikonlahdella. Yksi asia Meksikonlahden asukkaissa tekee suuren vaikutuksen. He ovat läpeensä merellisiä ihmisiä. He osaavat käsitellä vettä. He pystyvät kestämään ajoittaiset hurrikaanit. Kun vesi laskee, he tietävät mitä tehdä. Kun kyse on jostain muusta kuin vedestä, ja heidän vedellinen elinpiirinsä muuttuu, heillä ei ole monia vaihtoehtoja. Itse asiassa kokonaisilla yhteisöillä ei ole monia vaihtoehtoja. Heillä ei ole mitään muuta työtä. He eivät voi mennä töihin paikallisiin hotelleihin, koska niitä ei ole heidän asuinpaikallaan.

Meksikonlahdella käydessään näkee varmasti paljon öljyä: paljon öljyä meressä, paljon öljyä rannoilla. Varsinainen turmapaikka näyttää jokseenkin uskomattomalta. Näyttää siltä kuin auton vanhat öljyt olisi juuri kipattu mereen. Uskomattominta on se, ettei ole ketään, joka yrittäisi kerätä öljyä, sieltä missä sitä on sankimmin. Paikoitellen meri näyttää suorastaan apokalyptiselta. Rannalla kulkiessa öljyä näkyy joka puolella. On todella sotkuista. Paikoissa, mihin öljy on juuri saapumassa, kuten Meksikonlahden itäosassa Alabamassa, näkee ihmisten yhä käyttävän rantaa, jota toiset ovat siivoamassa. Heidän tapansa siivota rantaa on hyvin erikoinen. He saavat panna vain 5 kg hiekkaa 200 litran muovipussiin. Heillä on muovipusseja tuhansittain. En tiedä, mitä he tekevät kaikelle roinalle. Samaan aikaan jotkut yrittävät vielä käyttää rantaa. He eivät huomaa pienen pientä kylttiä, jossa lukee: "Älkää menkö veteen." Heidän lapsensa ovat vedessä töhrimässä vaatteensa ja sandaalinsa. Sekasotku. Siellä missä öljy on jo ollut jonkin aikaa, on vielä kauheampi sotku. Periaatteessa siellä ei ole enää ketään, vain muutamat ihmiset yrittävät edelleen käyttää rantaa.

Näkee ihmisiä, jotka ovat pelosta suunniltaan. He ovat hyvin ahkeria ihmisiä. He ovat tottuneet nousemaan aamulla ylös ja menemään töihin, jos kone käynnistyy. He ovat aina uskoneet voivansa luottaa luonnon heille suomaan Meksikonlahden ekosysteemin vakauteen. He kokevat maailmansa olevan romahtamassa täysin. Voi kirjaimellisesti nähdä merkkejä heidän järkytyksestään, merkkejä heidän raivostaan merkkejä heidän vihastaan ja merkkejä heidän surustaan. Nämä asiat voi nähdä.

On paljon sellaistakin, mitä ei voi nähdä. Veden alla. Mitä tapahtuu pinnan alla? Jotkut väittävät, että siellä on öljylauttoja. Toiset sanovat, ettei öljylauttoja ole. Kongressiedustaja Markey kysyy: Pitääkö tehdä sukellusveneretki nähdäkseen, onko siellä todella öljylauttoja?" Minä en ehtinyt tehdä sukellusretkeä -- ennen tänne tuloani -- joten minun täytyi tehdä itse pikku koe nähdäkseni, oliko Meksikonlahdessa öljyä. Tämä on Meksikonlahti, säkenöivä paikka täynnä kalaa. Synnytin pienen öljyvuodon Meksikonlahdella. Sain tietää -- itse asiassa varmistuin hypoteesista, että öljy ja vesi eivät sekoitu ennen kuin lisää hajotusainetta. Sitten ne alkavat sekoittua. Lisätään hieman tuuli- ja aaltoenergiaa. Tuloksena iso sotku, suuri sotku, jota ei voi puhdistaa, koskettaa tai uuttaa; ja mikä tärkeintä -- minun mielestäni -- sitä ei voi nähdä. Uskon, että se kätketään tarkoituksella. Tämä on sen kaltainen katastrofi ja sotku, että paljon aineistoa vuotaa informaatiovirran liepeillä. Kuten monet ovat sanoneet, tapahtumaa yritetään mittavasti vaientaa. Itse uskon, että hajotusaineet ovat päästrategia ruumiin kätkemiseksi, koska murhaaja pantiin huolehtimaan rikospaikasta. Mutta öljyn voi nähdä. Voi nähdä öljykasaumat veden pinnalla. Niiden kimppuun hyökätään, koska todisteita ei haluta.

Okei. Bakteerit syövät öljyä. Kuten kilpikonnatkin. Hajottuaan öljyllä on pitkä taival, ennen laskeutumistaan bakteerien luo. Kilpikonnat syövät sitä. Se tarttuu kalojen kiduksiin. Näiden kavereiden täytyy uiskennella siinä. Tänään kuulin mitä uskomattomimman tarinan tullessani tänne junalla. Ted Williams -niminen toimittaja soitti ja kyseli minulta näkemistäni asioista, koska hän kirjoittaa artikkelia Audubon-lehdelle. Hän kertoi olleensa Meksikonlahdella äskettäin -- noin viikko sitten -- ja kalastusoppaana ollut kaveri vei hänet merelle katsomaan, mitä oli tapahtumassa. Oppaan kalenterissa koko vuosi on täynnä peruutuksia. Ei yhtään varausta jäljellä. Kaikki halusivat ennakkonsa takaisin. Joka ainoa kaikkoaa. Tämä on tuhansien ihmisten tarina. Hän kertoi Tedille, että viimeisenä päivänä merellä pullonokkadelfiini ilmestyi äkkiä veneen viereen. Se roiskautteli öljyä hengitysaukostaan. Ted siirtyi pois, koska tämä oli hänen viimeinen kalareissunsa, ja hän tiesi kalojen säikkyvän delfiinejä. Hän lähti pois sen luota. Kun hän kääntyi ympäri muutaman minuutin kuluttua, se oli taas ihan veneen kyljessä. 30 kalastusvuotensa aikana hän ei ollut koskaan nähnyt delfiinin tekevän näin. Hänestä tuntui, että -- hänestä tuntui, että se tuli pyytelemään apua. Anteeksi.

Exxon Valdezin vuodossa noin 30 % tappajavalaista kuoli ensimmäisten kuukausien aikana. Niiden määrä ei ole koskaan palautunut. Tämän sotkun selviämisnopeus tulee vaihtelemaan. Jotkut asiat vievät pidemmän ajan, ja toiset palautuvat luultavasti vähän nopeammin. Meksikonlahdella toinen tärkeä seikka on se, että monet eläimet kokoontuvat sinne tiettyinä vuodenaikoina. Meksikonlahti on todella tärkeä vesikimpale -- tärkeämpi kuin tilavuudeltaan vastaava vesimäärä Atlantin avovesillä. Tonnikalat uivat kaikkialla meressä, Golf-virrassa aina Eurooppaan asti. Kutu on Meksikonlahdella. Nämä kaksi merkittyä tonnikalaa voi nähdä kutupaikoillaan melkein keskellä vuotopaikkaa. Ainakin niiden tämänvuotinen kutuaika tulee olemaan katastrofaalinen. Toivon aikuisten välttelevän likaista vettä. Ne eivät tavallisesti mielellään mene kovin sameisiin vesiin. Ne ovat äärimmäisen tehokkaita ja vahvoja eläimiä. En tiedä, mitä tällainen aines aiheuttaa niiden kiduksissa. En tiedä, vaikuttaako se aikuisiin. Ihan varmasti se vaikuttaa niiden mätimuniin ja poikasiin. Tämä käyrä näkyy laskevan kuin lehmän häntä. Näin olemme vaikuttaneet tähän lajiin ryöstökalastamalla vuosikymmeniä.

Vaikka öljypäästö, vuoto tai purkaus, on katastrofi, on tärkeää pitää mielessä, että olemme vaikuttaneet paljon mereen hyvin, hyvin pitkän aikaa. Emme ole aloittamassa jostain, mikä on ollut OK. Lähtökohtamme on jo valmiiksi rasittunut ja moniongelmainen meri. Meksikonlahdella näkee monia lintuja, jotka kokoontuvat sinne tiettyinä vuodenaikoina, mutta poistuvat sitten. Ne asustavat paljon suuremmilla alueilla. Esimerkiksi suurin osa tämän kuvan linnuista on muuttolintuja. Ne kaikki olivat Meksikonlahdella toukokuussa öljyn alkaessa rantautua tietyin paikoin. Alhaalla vasemmalla on karikukkoja ja pulmussirrejä. Ne lisääntyvät pohjoisella napaseudulla ja talvehtivat Etelä-Amerikan eteläosissa. Ne kerääntyvät Meksikonlahdelle ja levittäytyvät sieltä ympäri napaseudun. Näin Meksikonlahdella lintuja, jotka lisääntyvät Grönlannissa. Tämä asia koskettaa koko maailmaa. Talousvaikutukset koskevat ainakin monin tavoin koko kansakuntaa. Biologiset vaikutukset ovat taatusti maailmanlaajuisia.

Tämä on ehdottomasti tyrmistyttävimpiä esimerkkejä täydellisestä valmistautumattomuudesta, mitä voin keksiä. Jopa japanilaisten pommittaessa Pearl Harboria ammuttiin ainakin takaisin. Me emme näy pystyvän keksimään, mitä tehdä. Mitään ei ollut valmiina. Tämän näemme siitä, mitä parhaillaan tehdään: pääasiassa levitetään puomeja ja hajotusainetta. Puomeja ei suinkaan ole tehty avovesikäyttöön. Öljyä ei edes yritetä kerätä sieltä, missä sitä on eniten, vaan pysytellään rannan tuntumassa. Oikeanpuoleinen alus on nimeltään "Hullu Kalastaja". Minusta se on loistava nimi. Yritetään mitä tahansa, jotta saataisiin jotain aikaan; alusten välissä vedetään puomia, vaikka Meksikonlahdella on nyt kirjaimellisesti satoja tuhansia neliökilometrejä öljyistä pintaa.

Hajottusaineet saavat öljyn menemään puomien ali. Puomien halkaisija on vain noin 30 cm. Koko touhu on järkeä vailla. Tässä entiset katkarapuveneet työssä. Satoja tällaisia on vetämässä puomeja verkkojen asemesta. Tässä ollaan töissä. Näkee helposti, että kaikki öljyinen vesi menee vain puomin ali. Öljyä ainoastaan hämmennetään. Täysin naurettavaa. Lisäksi kaikille puomitetuille rannoille -- sadoille ja taas sadoille kilometreille -- kaikille puomitetuille rannoille, on vieressä puomittamattomia rantoja. Öljy ja likainen vesi pääsee helposti puomien taakse.

Alemmassa kuvassa on puomitettu lintuyhdyskunta. Kaikki yrittävät suojella lintuyhdyskuntia. Ornitologina voin kertoa, että linnut lentävät ja että -- (Naurua) ja että lintuyhteisön puomittaminen ei toimi, ei tosiaankaan toimi. Nämä linnut hankkivat elantonsa veteen sukeltamalla. Itse asiassa se, mitä mielestäni todella pitäisi tehdä, jos mitään -- pesiä yritetään niin kovasti suojella -- oikeastaan, jos joka ainoa pesä tuhottaisiin, jotkut linnuista lähtisivät, ja tänä vuonna se olisi parempi niille. Mitä lintujen puhdistamiseen tulee, tarkoitukseni ei ole suinkaan herjata lintujen puhdistajia. On todella äärimmäisen tärkeää, että ilmaisemme myötätuntomme. Minusta ihmisille kaikkein tärkeintä on myötätunto. On todella tärkeää saada kuva tilanteesta ja näyttää se. Mutta mihin nuo linnut oikeastaan vapautetaan? Kuin veisi jonkun palavasta rakennuksesta hoitoon savun hengittämisen takia. ja lähettäisi takaisin rakennukseen. Öljy purkautuu yhä.

Kieltäydyn kelpuuttamasta tätä miksikään onnettomuudeksi. Minusta tämä johtuu törkeästä huolimattomuudesta. (Suosionosoituksia) Eikä ainoastaan BP:n. BP toimi harvinaisen hutiloiden ja holtittomasti, koska se pystyi. Sen sallittiin tehdä niin, koska valvonta epäonnistui täydellisesti hallinnolta, jonka pitäisi olla meidän hallintomme ja suojella meitä. On käynyt ilmi, että -- tämä kyltti on miltei jokaisella USA:n kauppa-aluksella -- että jos valuttaisi veteen kymmenkunta litraa öljyä, joutuisi suuriin vaikeuksiin. Täytyy todella ihmetellä, keille lait on säädetty ja ketkä ovat lakien ulottumattomissa. Tulevaisuudessa voimme toimia toisin. Meillä voisi olla välineistöä, jota todella tarvisisimme. Ei olisi kauhean vaikeaa ennakoida, että kun porataan 30 000 öljynetsintäreikää Meksikonlahden pohjaan, öljyä saattaisi karata jostakin niistä. Tarvittaisiin ennakkoon joku ajatus, mitä tehdä. Ainakin tämä asia meidän pitää hoitaa.

Mutta meidän tulee ymmärtää, mistä tämä vuoto todella alkoi. Oikeastaan aluksi hukattiin ajatus siitä, että meidän oman hallintomme on olemassa laajemman yleisen edun suojelemiseksi. Minusta oljyräjähdys, pankkituet, asuntolainakriisi ja muut vastaavat ovat epäilyksettä oireita samasta taudista. Tunnumme vielä ymmärtävän, että tarvitsemme ainakin poliisia suojaksemme joitakin pahoja ihmisiä vastaan. Vaikka poliisi voi joskus olla vähän ärsyttävä -- kirjoitellessaan sakkolappuja jne. -- kukaan ei väitä, että heistä pitäisi päästä eroon. Mutta koko muuta hallintoamme on juuri nyt ja ainakin viimeiset 30 vuotta ohjaillut sääntelyn purkamisen kulttuuri. Tämän ovat aiheuttaneet juuri ne ihmiset, joilta meidän pitää suojautua. He lahjovat hallinnon, jonka tulisi olla meille alamainen.

(Suosionosoituksia)

Tämä ongelma on jatkunut jo hyvin, hyvin pitkään. Näette, että korporaatiot olivat laittomia Amerikan itsenäistyessä. Jopa Thomas Jefferson valitti, että ne uhmasivat jo maamme lakeja. Jos itseään konservatiiveina pitävät ihmiset todella haluaisivat olla todella konservatiivisia ja todella isänmaallisia, he käskisivat näiden suuryhtiöiden painua helvettiin. Tätä todellinen konservatiivisuus tarkoittaisi. Meidän täytyy todella saada takaisin ajatus omasta hallinnostamme, joka varjelee meidän etujamme. Meidän tulee palauttaa yhtenäisyyden ja yleisen hyvän taju maahamme. Ne ovat todella olleet kateissa. Mielestäni toivon pilkahduksia on.

Taidamme olla pikku hiljaa heräilemässä. Glassin-Steagallin laki -- jonka tarkoitus oli suojella meitä taantumalta ja pankkiromahdukselta ja kaikelta siltä, mikä johti tukitoimiin -- tuli voimaan vuonna 1933, mutta tuhottiin systemaattisesti. Nyt aiotaan saada jotain tällaista takaisin voimaan. Mutta lobbarit ovat jo paikalla yrittämässä heikentää säädöksiä lain tultua juuri hyväksytyksi. Taistelu jatkuu. Juuri nyt on historiallinen hetki. Tulemme saamaan Meksikonlahden vuodosta joko täysin rajoittamattoman katastrofin tai tarvitsemamme ulospääsyn vaikeuksista, kuten monet ovat tänään todenneet. Yhteisenä aiheenamme on varmasti muutosvoiman tarve.

Tämä kaikki on meille tuttua vanhoista vedenalaisista porauksista. Ensimmäisiä vedenalaisia lähteitä kutsuttiin valaiksi ja ensimmäisiä poria harppuunoiksi. Silloin tyhjensimme meren valaista. Olemmeko jumiutuneet tällaiseen? Jo siitä lähtien kun asuimme luolissa, aina kun tarvitsimme energiaa, sytytimme jotakin palamaan, ja niin teemme vieläkin. Poltamme yhä jotakin aina tarvitessamme energiaa.

Väitetään, ettemme voi saada puhdasta energiaa, koska se on liian kallista. Kenen mielestä liian kallista? Fossiilisia polttoaineita myyvien mielestä. Me tunnemme jo tämän energiajutun, ja ihmisten puheet siitä, ettei talous kestä muutosta, koska halvinta energiaa oli orjuus. Energia on aina moraalikysymys. Juuri tälläkin hetkellä. On kyse oikeasta ja väärästä.

Kiitoksia oikein paljon.