Bart Weetjens: Kuinka opetin rotat haistamaan maamiinoja

Tänään tulette mukanani erikoislaatuiselle matkalle -- erityisen palkitsevalle matkalle -- joka vei minut kouluttamaan rottia, pelastamaan ihmishenkiä etsimällä maamiinoja ja tuberkuloosia. Lapsena minulla oli kaksi intohimoa. Jyrsijät olivat toinen intohimoni. Minulla oli kaikenlaisia rottia, hiiriä, hamstereita, gerbiilejä, oravia. Mitä vain, kasvatin niitä ja myin eläinkauppaan. (Naurua) Toinen intohimoni oli Afrikka. Kasvoin monikulttuurisessa ympäristössä. Talossamme asui afrikkalaisia opiskelijoita. Opin tuntemaan heidän tarinansa, erilaiset taustansa, riippuvuutensa maahan tuodusta tietotaidosta, tavaroista ja palveluista, heidän rehevän kulttuurinsa. Afrikka kiehtoi todella mieltäni.

Minusta tuli teollinen muotoilija -- tuotekehityssuunnittelija -- ja keskityin sovellettuun etsintäteknologiaan, itse asiassa ensimmäiseen kehitysmaille soveltuvaan teknologiaan. Aloin työskennellä alalla, mutta en halunnut osaltani edistää materiaalista kulutusyhteiskuntaa suoraviivaisen kuluttavalla tuotantotavalla. Irtisanouduin työstäni ja keskityin oikeaan ongelmaan: maamiinoihin. On vuosi 1995. Prinsessa Diana julistaa TV:ssä, että maamiinat ovat rakenteellinen este kaikelle kehitykselle, mikä on ihan totta. Maassa olevat miinat tai pelkkä epäilyskin noista värkeistä estää alueelle menon. Maailmalla haluttiin uusia paljastimia ja niiden tuottamista siellä missä niitä tarvitaan, pääasiassa kehitysmaissa. Valitsimme rotat.

Miksi valita rotat? Eivätkö ne ole tuholaisia? Itse asiassa rotat ovat -- vastoin useimpien käsitystä -- erittäin seurallisia otuksia. Varsinainen tuotteemme -- näkyy tässä. Täällä jossain on kohde. Käyttäjänä on koulutettu afrikkalainen edessään rotat, milloin oikealla, milloin vasemmalla. Eläin löytää miinan. Se raapii maata ja hakee palkkionsa Hyvin, hyvin yksinkertaista. Ympäristöä säästävää. Tässä eläin saa palkkansa. Näin se toimii. Hyvin, hyvin yksinkertaista.

Miksi käyttää rottia? Niitä on käytetty 1900-luvun puolivälistä asti kaikenlaisissa kokeissa. Rotilla on enemmän geneettistä materiaalia varattuna hajuaistille kuin millään muulla nisäkkäällä. Niiden hajuaisti on äärimmäisen herkkä. Mekanismeillaan ne pystyvät lisäksi kartoittamaan ja ilmaisemaan kaikki hajut. Kuinka kommunikoimme rottien kanssa? Emme puhu rottaa, mutta tässä käytämme eläinten koulutuksessa yleistä naksutinmenetelmää. Naksutin antaa tietyn äänen, jolla voidaan vahvistaa tiettyä käyttäytymistä. Ensiksi yhdistämme naksahduksen palkkioon, baanaanista ja pähkinästä tehtyyn soseeseen. Sitten kun eläin oppii naks, ruokaa, naks, ruokaa, naks, ruokaa -- naks on ruokaa -- se joutuu häkkiin, jossa on reikä, ja se oppii tosiaankin pistämään kuononsa reikään, jonka alle kohdehaju on laitettu, ja pitämään paikkansa viisi sekunttia -- viisi sekunttia on pitkä aika rotalle. Kun tämä on opittu, vaikeutamme tehtävää vähän. Se oppii löytämään kohdehajun häkistä, jossa on useampia reikiä, kymmenenkin.

Sitten eläin oppii kävelemään ulkona hihnassa ja löytämään kohteita. Seuraavaksi eläimet oppivat löytämään oikeita miinoja aidoilla kentillä. Ne testataan, ja ne saavat valtuudet toimia kansainvälisten miinatoimintastandardien mukaan, samoin kuin koirien on suoriuduttava testistä. Tässä on 400 neliömetrin ala, jonne on laitettu joukko miinoja sattumanvaraisesti. Kouluttajan ja rotan on yhdessä löydettävä kaikki kohteet. Jos rotta pystyy tähän, se saa valtuutetun eläimen oikeudet toimia kentällä -- ihan koirien tapaan. Ehkä yksi pieni ero: rotan kouluttaminen maksaa vain viidesosan miinakoiran kouluttamisesta.

Tämä on ryhmämme Mosambikissa. Yksi tansanialainen kouluttaja, joka siirtää taidot näille kolmelle mosambikilaiselle kaverille. Näiden ihmisten katseessa loistaa ylpeys. Heillä on taito, joka vähentää kovasti heidän riippuvuuttaan ulkomaisesta avusta. Tämän pienen joukon lisäksi tarvitaan tietysti raskaita ajoneuvoja ja niitä seuraavia manuaalisia miinanpurkajia. Pienellä investoinnilla rottakapasiteettiin olemme Mosambikissa osoittaneet voivamme vähentää yksikkökustannuksia neliömetriltä jopa 60 prosenttia nykyisestä normaalihinnasta -- kaksi dollaria neliöltä, meillä 1,18 ja voimme vieläkin laskea hintaa. Mitoituskysymys. Lisärottien avulla voimme saada tuotoksen vielä suuremmaksi. Mosambikissa meillä on esittelyalue. 11 afrikkalaista hallitusta on huomannut voivansa vähentää riippuvuuttaan teknologiaamme käyttämällä. Ne ovat allekirjoittaneet rauhansopimuksen Afrikan suurten järvien alueella. Ne kannattavat sankarirottia yhteisten rajojensa miinanraivaajina.

Siirtykäämme hyvin erilaiseen ongelmaan. Viime vuonna noin 6 000 ihmistä astui maamiinaan, mutta vuodessa maailmassa kuoli lähes 1,9 miljoonaa tuberkloosiin ensisijaisena infektiolähteenä. Erityisesti Afrikassa, missä tuberkuloosi ja HIV ovat vahvasti sidoksissa, tämä on valtavan yleinen ongelma. Mikroskopialla, WHO:n vakiomenetelmällä, päästiin 40 - 60 %:n luotettavuuteen. Tansaniassa -- numerot eivät valehtele -- 45 % tuberkuloosipotilaista diagnosoidaan ennen kuolemaa. Toisin sanoen, jos ihmisellä on tubi, sitä ei todennäköisesti huomata, hän vain kuolee tubin toissijaisiin infektioihin. Kuitenkin, jos tauti diagnosoidaan hyvin varhain, hoito voi alkaa heti. On järkevää hoitaa myös HIV-positiivisia. Itse asiassa jopa HIV-positiivisten tubi voidaan parantaa.

Hollannin kielessä tuberkuloosi on ´tering´, joka viittaa etymologisesti tervan hajuun. Jo vanhat kiinalaiset ja kreikkalaiset, Hippokrates, kirjasivat aikanaan, että tubi voidaan diagnosoida potilaista uhkuvien eritteiden perusteella. Hankimme joitakin näytteitä -- vain testausta varten -- sairaaloista ja koulutimme rottia niiden avulla nähdäksemme, toimiiko se. Ihme kyllä, pääsimme 89 %:n erottelukykyyn ja 86 %:n tarkkuuteen käyttäessämme useiden rottien jonoja. Näin toimimme. Tämä on tosiaan yleisteknologiaa. Nyt puhumme räjähteistä ja tuberkuloosista, mutta kuvitelkaa, että hajusyötiksi voidaan laittaa mitä tahansa.

Miten kaikki tapahtuu? Tarvitaan 10 näytteen kasetti. Kaikki 10 näytettä laitetaan häkkiin. Rotta tarvitsee vain kaksi sadasosasekunttia hajun tunnistamiseen, äärimmäisen kova vauhti. Tässä eläin on jo kolmannella näytteellä. Se on positiivinen näyte. Rotta kuulee naksauksen ja hakee palkkionsa. Näin voimme hyvin nopeasti saada ikään kuin toisen näkemyksen potilaiden positiivisuudesta tai negatiivisuudesta Esimerkiksi, kun mikroskopisti voi käsitellä 40 näytettä päivässä, rotta pystyy samaan vain seitsemässä minuutissa. Tällaisella häkillä -- (Suosionosoituksia) Tällaisella häkillä -- kun rottia on saatavilla, ja meillä on tällä hetkellä 25 tuberkuloosirottaa -- tällaisella koko päivän toimivalla häkillä voidaan käsitellä 1 680 näytettä. Voi vain kuvitella kaikkia mahdollisia sovelluksia -- saasteiden etsiminen maaperästä, tullin toiminta, laittomien tarvikkeiden etsintä konteista jne.

Mutta pitäydytään aluksi tuberkuloosissa. Haluan vain kertoa, että siniset palkit ovat mikroskopialla saatuja tuloksia viideltä klinikalta Dar es Salaamista 500 000 ihmisen populaatiosta, jossa raportoitiin 15 000 tehtyä testiä. Mikroskopialla havaittiin 1 800 tapausta. Pelkästään esittämällä näytteet kertaalleen rotille ja vertaamalla tuloksia pystyimme lisäämään tautihavaintojen määrää yli 30 prosentilla. Koko viime vuoden olemme -- valituista ajanjaksoista riippuen -- jatkuvasti pystyneet lisäämään havaittujen tapausten määrää näissä viidessä sairaalassa 30 - 40 %:lla. Tämä on todella merkittävää. Kun mikroskopiassa huomaamatta jäänyt potilas tartuttaa jopa 15 ihmistä -- tervettä ihmistä -- vuodessa, voi olla varma, että olemme pelastaneet monta elämää. Ainakin meidän sankarirottamme ovat.

Pyrimme nyt standardoimaan tämän teknologian. On yksinkertaisia juttuja, meillä on esimerkiksi pieni laser hajureiässä, missä rotan on pysyteltävä viisi sekunttia.. Pyrimme standardoimaan tämän, pelletit, ja ruokapalkkiot, puoliautomatisoimaan ne käyttääksemme menetelmää laajemmin yhä useampien henkien pelastamiseksi. Muitakin sovelluksia on tulossa. Tässä on ensimmäinen prototyyppi kamerarotastamme, rottareppuineen ja kameroineen. Rotta voi pujahtaa raunioihin etsimään uhreja esim. maanjäristyksen jälkeen. Tämä on prototyyppi. Toimivaa järjestelmää ei vielä ole.

Vielä haluaisin sanoa, että projekteissa ei ole kysymys vain rotista vaan loppujen lopuksi ihmisistä. Autamme haavoittuvaisia yhteisöjä selviytymään vaikeista, kalleista ja vaarallisista humanitaarisista etsintätehtävistä käyttäen runsaasti saatavilla olevia paikallisia resursseja. On jotain täysin uutta jatkuvasti haastaa käsityksensä maailman resursseista, liittyivätpä ne ympäristöön, tekniikkaan, eläimiin tai ihmisiin. Elää kunnioittavassa sopusoinnussa kestävää maailmaa vaalien.

Kiitoksia paljon.

(Suosionosoituksia)