Alan Russell kehojemme regeneroinnista

Aion puhua teille tänään pelon kääntämisestä toivoksi. Kun nykyään menee lääkärille, kun menee vastaanotolle, on sanoja, joita ei yksinkertaisesti halua kuulla. On sanoja, joita todella pelkäämme. Diabetes, syöpä, Parkinsonin tauti, Alzheimer, sydämen tai keuhkojen vajaatoiminta. Ne ovat heikentäviä sairauksia, joille ei voida tehdä juuri mitään.

Haluan näyttää teille tänään erilaisen ajattelutavan, miten heikentäviä tauteja voidaan hoitaa, ja miksi se on tärkeää. Koska ilman sitä, kenties, meidän terveydenhuoltojärjestelmämme hajoaa, jos se ei ole sitä jo tehnyt. Ja missä olemme kliinisellä tasolla, minne olemme menossa, ja mitä esteitä matkalla on. Ja kaikki tämä 18 minuutissa, sen lupaan.

Aloitetaan tästä. Tämä kertoo Science-lehden käsityksen asiasta. Tässä numerossa vuodelta 2002 heillä oli useita artikkeleita bionisesta ihmisestä. Se oli käytännössä regeneratiivisen lääketieteen numero. Regeneratiivinen lääketiede on epätavallisen yksinkertainen käsite, jonka kuka tahansa ymmärtää. Se yksinkertaisesti nopeuttaa kehon omaa paranemista kliinisesti relevantissa ajassa. Osaamme jo hoitaa tavoilla, jotka on kuvattu tuossa ylhäällä. Osaamme laittaa tekonivelen vaurioituneeseen lonkkaan. Ja tätä ideaa Science-lehti esitteli etusivullaan.

Tämä on regeneratiivisen lääketieteen täydellinen vastakohta. Tämä ei ole regeneratiivista lääketiedettä. Business Week -lehdessä se on esitetty oikein, kun he tekivät asiasta jutun melko vähän aikaa sitten. Sen sijaan, että parantaisimme oireita laitteiden ja lääkkeiden avulla -- palaan tähän teemaan myöhemmin -- sen sijaan uudistamme kehon menetetyn toimintakyvyn regeneroimalla elimien toiminnan ja vahingoittuneen kudoksen. Joten hoidon loputtua henkilö ei ole muuttunut hoidon alkuun verrattuna.

Hyvin harvat ideat -- jos olette samaa mieltä tämän idean hyvyydestä -- hyvin harvat ideat ovat todella uusia. Tämä on juuri sellainen. Aiemmin historiassa Charles Lindbergh -- joka on paremmin tunnettu lentäjänä -- oli yksi ensimmäisistä, joka Nobel-palkitun Alexis Carrelin tavoin pohti, voisiko elimiä viljellä? He julkaisivat kirjan 1937. Siinä he pohtivat mahdollisuutta kasvattaa kokonaisia elimiä bioreaktoreissa. Olemme edistyneet. Aion kertoa teille jännittävästä työstä, joka nyt on meneillään.

Mutta ennen sitä haluaisin jakaa huoleni terveydenhuoltojärjestelmästämme ja työmme tärkeydestä. Useat eilisistä puheista käsittelivät sitä, miten elämänlaatua parannetaan köyhyyttä vähentämällä. Se siis lisää elinajanodotetta ympäri maapalloa. Yksi haasteista on se, että mitä rikkaampia olemme, sitä pidempään elämme. Ja mitä pidempään elämme, sitä kalliimmaksi tulee sairauksiemme hoito, kun vanhenemme.

Tämä on maan varallisuus ja yli 65-vuotiaiden prosentuaalinen osuus väestöstä. Mitä rikkaampi maa on, sitä vanhempia ihmisiä siellä on. Miksi tämä on tärkeää? Ja miksi tämä on erityisen dramaattinen haaste juuri nyt? Jos populaation ikäkeskiarvo on 30, silloin keskimääräinen hoitoa kaipaava sairaus on kenties nilkan murtuma silloin tällöin, ehkä vähän astmaa. Jos ikäkeskiarvo maassa on 45:stä 55:een, keskimääräinen ihminen saa diabeteksen, sydämen vajaatoimintaa, sepelvaltimotaudin. Näitä on väistämättä vaikeampi hoitaa, ja hoitaminen on paljon kalliimpaa.

Katsokaa näitä Yhdysvaltain väestötietoja. Tämä on kirjasta "The Untied States of America". Vuonna 1930 oli 41 työntekijää yhtä eläkeläistä kohti. 41 käytännössä tervettä henkilöä kustansi yhden eläkeläisen, jolla oli heikentävä sairaus. Vuonna 2010 Yhdysvalloissa on kaksi työntekijää eläkeläistä kohti. Sama toistuu kaikissa teollistuneissa, varakkaissa maissa ympäri maailman. Miten meillä on varaa hoitaa potilaita, kun vanheneminen näyttää tältä?

Tässä ikä verrattuna hoitokustannuksiin. Katsokaa kuinka suunnilleen 45-vuotiaana, 40:stä 45:een, hoitokustannukset äkisti kasvavat. On aika mielenkiintoista -- tutkimuksista selviää, miten paljon kukin henkilö käyttää rahaa terveydenhoitoon elämänsä aikana. Noin seitsemän vuotta ennen kuolemaa kustannuksissa on piikki. On siis mahdollista -- (Naurua) -- ei siitä sen enempää. (Naurua)

On hyvin vähän asioita, joita voi tehdä muuttaakseen tämän kaltaisten sairausten hoitoa, ja saavuttaa niin kutsutun terveen ikääntymisen. On neljä asiaa. Mikään näistä ei sisällä vakuutus- tai oikeusjärjestelmää. Ne ainoastaan muuttavat maksajaa. Ne eivät muuta itse hoitojen kustannuksia.

Voidaan olla hoitamatta. Terveydenhuoltoa voidaan rajoittaa. Ei puhuta siitä. Se olisi liian masentavaa. Voidaan ennaltaehkäistä. Suuria rahasummia tulisi laittaa ennaltaehkäisyyn.

Ehkä mielenkiintoisinta ja tärkeintä olisi diagnosoida sairaus paljon aiemmin, ja hoitaa sairaus oireiden hoitamisen sijaan. Ajatelkaa esimerkiksi diabetestä. Miten me nykyään hoidamme diabetestä? Me diagnosoimme sairauden sen oireiden ilmaannuttua, ja hoidamme sen oireita 10, 20, 30, 40 vuotta. Ja se toimii. Insuliini on melko hyvä hoito. Mutta lopulta se lakkaa toimimasta, ja diabetes johtaa ennustettaviin heikentäviin sairauksiin.

Miksi emme vain ruiskuttaisi haimaan jotain, mikä parantaisi haiman sairauden alkuvaiheessa, jopa ennen kuin se oireilisi? Se saattaisi olla tuolloin kallista, mutta jos se toimisi, se olisi todella jotain uutta.

Tämä video kertoo mielestäni aika hyvin -- ja dramaattisesti -- mistä on kyse. Tässä vesilisko kasvattaa uudelleen raajansa. Jos vesilisko voi tehdä tuon, miksemme me voi? Näytän teille muita esimerkkejä raajojen regeneroinnista pian. Regeneroivassa lääketieteessä me haluamme tehdä saman kaikissa kehon elimissä, kudoksissa ja elimissä itsessään. Nykyään jos tulee sairaaksi, voimme hoitaa oireita, ja henkilön tulee omaksua uusi elämäntapa.

Ehdotan teille, että tulevaisuudessa -- voimme keskustella milloin se on, mutta se on nähtävissä -- me tulemme puhumaan regeneroivasta kuntouttamisesta. Tuolla on raajaproteesi, samanlainen kuin sotilaiden saama, kun he tulevat takaisin Irakista ... 370 sotilasta on tullut takaisin Irakista ilman raajaa tai raajoja. Kuvitelkaa, jos he proteesin sijaan voisivat saada raajansa takaisin regeneraatiolla. Se on hurja ajatus. Näytän teille miten lähellä olemme tuota ajatusta.

Mutta se toimii kaikkiiin elimiin. Kuinka me teemme sen? Kehitämme keskustelun kehon kanssa. Meidän tulee oppia kehon kieltä. Ja käynnistää prosesseja, jotka tunsimme ollessamme sikiöitä. Jos nisäkkään sikiö menettää raajan raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, se kasvattaa sen uudelleen. Meidän DNA:ssamme on kyky tällaisiin parannusmekanismeihin. Se on luonnollinen prosessi, mutta menetämme sen ikääntyessämme. Lapsi, ennen kuuden kuukauden ikää, jos menettää sormenpäänsä, kasvattaa sen takaisin. Viisivuotiaina he eivät pysty enää tekemään sitä.

Voidaksemme keskustella kehon kanssa, meidän on osattava kehon kieltä. Meillä on muutamia työkaluja siihen nykyään. Annan teille kolme esimerkkiä näistä työkaluista, joiden kautta keskustelemme kehon kanssa.

Ensimmäinen on soluterapia. Parannamme itsemme luonnollisessa prosessissa solujen tehdessä suurimman työn. Jos voimme löytää oikeat solut ja istuttaa ne kehoon, ne saattavat parantaa. Toisena, voimme käyttää materiaaleja. Kuulimme eilen uusien materiaalien tärkeydestä. Jos voimme keksiä, suunnitella materiaaleja, tai eristää materiaaleja luonnosta, nuo materiaalit saattavat saada kehon parantamaan itsensä. Lopuksi, voimme käyttää fiksuja laitteita, jotka tekemällä osan kehon työstä, antavat sen parantua.

Näytän teille esimerkin jokaisesta näistä, ja aloitan materiaaleista. Steve Badylak -- Pittsburghin yliopistosta -- sai noin 10 vuotta sitten loistavan idean. Hänen ideansa oli, että sian ohutsuoli, jos heitetään mäkeen kaikki solut, ja jos se tehdään niin, että se pysyy biologisesti aktiivisena, voi sisältää kaikki tarvittavat tekijät ja signaalit, jotka signaloivat kehon parantamaan itsensä. Hän kysyi hyvin tärkeän kysymyksen. Hän kysyi, jos otetaan tämä luonnollinen materiaali, joka yleensä aikaan saa parantumista ohutsuolessa, ja se laitetaan jonnekin muualle henkilön kehoon, antaako se kudosspesifisen vasteen vai yrittäisikö se tehdä ohutsuolta uuden korvan sijaan?

En kertoisi teille tätä tarinaa, jos se ei olisi voimallinen. Kuva, jonka aion näyttää teille -- (Naurua) -- on voimallinen kuva. Ne teistä, jotka ovat edes hitusen herkkähermoisia -- vaikka eivät myöntäisi sitä julkisesti -- Nyt on hyvä hetki katsella jalkojanne, tarkistaa Blackberry, tehdä mitä tahansa muuta kuin katsoa valkokangasta. (Naurua)

Aion näyttää teille diabeettisen haavauman. Ja vaikka -- on hyvä nauraa ennen kuin katsomme tätä. Tämä on todellisuutta diabeteksessä. Usein kun kuulemme diabeteksestä ja sen haavaumista, emme yhdistä haavaumaa sen lopulliseen hoitoon, amputaatioon, jos sitä ei voida parantaa. Laitan kuvan nyt vähäksi aikaa esille. Tämä on diabeetikon haavauma. Hoitona on amputaatio. Tämä on vanhempi rouva. Hänellä on maksasyöpä diabeteksen lisäksi, ja hän on päättänyt kuolla jättäen jälkeensä kehonsa sellaisena kuin se on.

Tämä rouva päätti, kun haavaumaa oli yritetty hoitaa vuoden ajan, että hän kokeilisi Steven keksimää uutta terapiaa. Tältä haava näytti 11 viikkoa myöhemmin. Tämä materiaali sisältää vain luonnollisia signaaleja. Materiaali sai kehon taas parannusvasteeseen, mitä sillä ei ollut aiemmin.

Nyt tulee vielä pari ahdistavaa kuvaa teille, jotka -- Kerron kun voitte taas katsoa. Tässä on hevonen. Hevosella ei ole kipuja. Jos hevosella olisi kipuja, en näyttäisi teille tätä kuvaa. Hevosella on vain ylimääräinen sierain ratsastusonnettomuuden takia. Muutama viikko hoidon jälkeen -- tässä tapauksessa, materiaalista tehtiin geeliä, ja se laitettiin tuolle alueelle, ja toistettiin muutaman kerran -- ja hevonen parantui. Jos tuosta ottaisi ultraäänikuvan, se näyttäisi hyvältä.

Delfiini, jonka evä on kiinnittynyt takaisin. Yhteensä 400 000 potilasta on käyttänyt tätä materiaalia haavojensa parantamiseen. Voimmeko regeneroida raajan? DARPA antoi juuri Stevelle 15 milj. dollaria kahdeksan instituutin projektiin, jotta tuo kysymys voidaan kysyä.

Näytän teille nyt 15 miljoonan dollarin kuvan. Tämä on 78-vuotias mies, joka menetti sormenpäänsä. Mainitsin aiemmin lapset, jotka menettivät sormenpäänsä. Hoidon jälkeen se näyttää tältä. Tämä tapahtuu nyt. Tämä on kliinisesti relevanttia jo nyt. On olemassa materiaaleja, jotka toimivat. Sydämellekin.

Mutta voimmeko mennä pidemmälle? Voisimmeko materiaalien sijaan ottaa joitain soluja materiaalin lisäksi, ja poistaa vaurioituneen kudoksen, laittaa biohajoavan materiaalin tilalle? Tässä näette palan sydänlihasta sykkimässä maljalla. Tämän on tehnyt Teruo Okano Tokion naisten sairaalassa. Hän kasvattaa sykkivää kudosta maljalla. Hän viilentää maljaa, se muuttaa ominaisuuksiaan ja hän kuorii sen maljalta. Siistiä.

Nyt näytän solupohjaisen regeneraation. Seuraavassa kantasoluja otetaan potilaan lonkasta. Taas, heikkohermoiset älkööt katsoko. Tosin tämä on aika siistiä. Tämä on ohitusleikkaus, samanlainen kuin Al Goren, mutta erilainen. Tässä tapauksessa leikkauksen lopussa näette kuinka kantasolut, jotka otettiin talteen operaation alussa, ruiskutetaan suoraan potilaan sydämeen. Yhdessä kohdassa näytän teille miten alkutekijöissään tämä teknologia vielä on. Tässä kantasolut menevät suoraan potilaan sykkivään sydämeen. Katsokaa tarkasti, suunnilleen näillä kohdin, näette takaisinvirtauksen. Solut tulevat takaisin ulos. Tarvitsemme uutta teknologiaa, laitteita, saadaksemme solut oikeaan paikkaan ajallaan.

Hitusen dataa. Tämä oli satunnaiskoe. Tuolloin N oli 20. Nykyään N on noin 100. Erittäin sairas potilas, saatuaan ohitusleikkauksen, paranee vähän. Jos heille annetaan kantasoluja leikkauksen lisäksi, nämä kyseiset potilaat, heidän oireensa katosivat. Tämä oli kaksi vuotta sitten. Siisteintä olisi, jos sairauden voisi diagnosoida aikaisin, ja estää sairauden pahentuminen.

Sama operaatio minimi-invasiivisena, vain kolmen kehoon tehdyn reiän avulla he ottavat sydämen, ja injektoivat kantasolut käyttämällä vatsaontelotähystintä. Siinä menevät solut. Emme ehdi katsoa kaikkia yksityiskohtia, mutta tämä toimii. Vähemmän sairaat potilaat voidaan saada takaisin lähes oireettomaan tilaan tämän kaltaisella hoidolla.

Tässä toinen esimerkki kantasoluterapiasta, joka ei ole vielä kliininen, mutta tulee pian olemaan. Tämän on tehnyt Kacey Marra Pittsburghista eri puolilta maailmaa olevien kollegoiden kanssa. He päättivät, että rasvaimuneste, jota -- Yhdysvalloissa meillä on paljon rasvaimunestettä. (Naurua) Se on loistava kantasolujen lähde. Kantasoluja on rasvaimunesteessä paljon. Joten kun menee teettämään vatsan muotoilun ulos tulee rasvaimunestettä, ja tässä tapauksessa kantasolut ovat erotettu ja muutettu neuroneiksi. Laboratoriossa. Uskon, että melko pian tulette näkemään potilaita hoidettavan heidän omasta ihrastaan erotetuilla kantasoluilla.

Puhuin aiemmin laitteiden käyttämisestä hoitojen muuttamiseksi dramaattisesti. Tässä yksi esimerkki ennen kuin lopetan. Tämäkin on traaginen. Meillä on pitkäkestoinen ja sydäntäsärkevä yhteistyö Yhdysvaltain armeijan Kirurgisen tutkimuksen instituutin kanssa. He hoitavat 11 000 poikaamme, jotka ovat tulleet takaisin Irakista. Useat potilaista ovat pahoin palaneita.

Ja jos olemme jotain oppineet palovammoista, niin sen, ettemme tiedä miten niitä tulee hoitaa. Hoidamme palovammoja siirteitä käyttämällä. Teemme jotain toisaalla, ja istutamme sen vamman alueelle, ja yritämme saada ne hyväksymään toisensa. Uusi puettava bioreaktori on suunniteltu -- sitä testataan kliinisesti myöhemmin tänä vuonna ISR:ssä -- Joerg Gerlachin toimesta Pittsburghissa. Bioreaktori asennetaan loukkaantuneen sängylle. Näkemänne pistooli suihkuttaa soluja. Se suihkuttaa soluja tuon alueen ylle. Reaktori lannoittaa ympäristön, ja tekee muutakin, ja siten me istutamme nurmikon, emmekä yritä kasvattaa sitä siirteillä. Se on täysin uudenlainen menetelmä.

Olen käyttänyt 18 minuuttiani. Haluan lopettaa hyvillä uutisilla, ja ehkä vähän huonoillakin. Hyvä uutinen on, että tämä kaikki tapahtuu nyt. Se on mahtava työ. Kuvat kertovat sen aika hyvin. Se on hyvin vaikeaa, koska se vaatii yhteistyötä monilta tieteenaloilta. Melkein kaikki tekniikan ja kliinisen työn alat ovat tässä mukana.

Useat valtiot ja alueet ovat löytäneet tämän uuden tavan hoitaa. Japanin hallitus oli ehkä ensimmäinen, kun he päättivät investoida 3 miljardia, ja myöhemmin 2 miljardia lisää tähän alaan. Se ei ole sattumaa. Japanilaisten keskimääräinen ikä on vanhin maailmassa. He tarvitsevat tätä tai heidän terveydenhuoltojärjestelmänsä hajoaa. Joten he ovat strategisesti keskittäneet rahaa tälle alalle. Euroopan unionissa, sama juttu. Kiina, sama juttu. Kiina käynnisti juuri kansallisen kudostekniikan keskuksen. Ensimmäisen vuoden budjetti oli 250 miljoonaa dollaria.

Meillä Yhdysvalloissa on vähän erilainen lähestymistapa. Me -- (Naurua) -- olisipa Al Gore oikeasti presidentti. Meillä on ollut erillainen lähestymistapa. Meillä rahoitus tulee sitä mukaa, kun asioita ilmenee. Mutta strategisia investointeja ei ole tehty, jolloin olisi voitu keskittyä tiettyihin aiheisiin huolellisesti.

Aion lopettaa ehkä vähän epäreiluun lainaukseen NIH:n johtajalta, joka on erittäin miellyttävä mies. Minä ja Jay Vacanti Harvardista menimme tapaamaan häntä ja muita hänen instituuttinsa johtajia vain muutama kuukausi sitten, yritimme taivuttaa hänet antamaan vain vähän 27,5 miljardista dollarista, jotka hän saa ensi vuonna, ja keskittämään sen strategisesti, jotta nopeuttaisimme näiden keksintöjen päätymistä potilaille. Koettelevan tapaamisen päätteeksi NIH:n johtaja sanoi: "Teidän visionne on isompi kuin meidän ruokahalumme." Kukaan ei voi muuttaa meidän visiotamme, mutta yhdessä voimme muuttaa hänen ruokahaluaan. Kiitos.